Ystäväperheemme olivat tänään luonamme joulupuuroilemassa. Voi miten oli hyvä istua ystävien kanssa pöydän ääressä, puhella, katsella lasten touhuja, nauttia pöydän antimista ja jakamisesta. Ystäväni kysyivät torstaina, jaksanko ottaa heidät vastaan. Vastasin, että odotamme Hemun kanssa heitä kovasti, mutta huusholli on mitä sattuu. Onneksi ollaan niin hyviä ystäviä, ettei haittaa, vaikka nurkissa vilkkuukin villakoiria.
Aamupäivällä olin laittamassa torttuja paistumaan, kun aloin miettiä, että miksikäs tässä uunissa ei ole laidoissa niitä koloja, joihin voi pellin laittaa. Kunnes tajusin, että mulla oli roskiskaappi auki ja olin sinne laittamassa peltiä. Metri vasemmalle, kiitos, sieltä löytyi uuni.
Tautirintamalla kuului jobinpostia, Hemu valitti päivällä, että korvassa ratisee ja poksuu ja kuumemittari näytti lämpöä vielä illalla. Ei siis vielä huomennakaan kouluun.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Susan paistamassa torttuja,heh!
Hemulle paranemista!Meillä korvakontrolli molemmilla tytöillä tänään,isomman korvat ok mutta pienemmän kans keskiviikkona uudestaan,kun on ensin pehmitetty vaikkua ja käyty korvahuuhtelussa,voi voi!
Jaksamista uuteen viikkoon!
Sari
Kiitos, Sari! Tällä viikolla sitä jaksamista taas tarvitaan.
Ja Susan, Susan... Odotapa vaan perjantaita, saapi nähdä, mitä silloin mulla onkaan tekeillä.
Voihan vaikkukorva, se ei ole mukava vaiva ollenkaan.
Lähetä kommentti