Itsenäisyyspäivän iltana

Kummitätini, äitini vanhin sisko, kummityttäreni Emmen mumma kuoli torstaina. Lähtö oli toisaalta jo odotettu, täti oli sairaalassa tämän syksyn ja tiedossa oli, että seuraava koti, johon hän lähtee ei ole maan päällä.

Ja kuitenkin yllätys. Vielä torstaiaamuna hän oli ollut suihkussa, oli jutustanut tytärten kanssa ja ehti vielä saada hoitajilta tiedon, että "vauva", nuorin tyttäristä oli päässyt turvallisesti kotiin. Itse ehdin kunnanrajalle saakka, olin matkalla jättämään jäähyväisiä, kun puhelin soi ja äiti soitti perääni, etten enää ehdi.

Niinpä tapasimmekin serkkujeni kanssa terveyskeskuksen hiljaisessa potilashuoneessa.

Suru on suuri. Kaikkein suurin lapsilla ja lapsenlapsilla. Täti itse oli poispääsyä jo odottanut ja kieltänyt suremasta hänen takiansa, hänellä on kaikki hyvin. Me tänne jääneet kaipaamme ja itkemme ja suremme. Oma äitini tuntui näinä päivinä lytistyneen kasaan, käpertyneen kovin pieneksi ja hauraaksi. Itselläni molempina aamuina käyntiin pääseminen on ollut tosi vaikeaa ja iltaisin jalkoja on särkenyt kuin oisi pesäpallomailalla nuijittu.

Ja Hemu, tuo viisas ja ajatteleva lapseni. Oli mummun hoivissa minun viipyessäni jäähyväisreisullani paljon suunniteltua kauemmin. Palattuani paistoimme piparit, kuten olimme suunnitelleet. Eilen kun olimme matkalla kukkakauppaan valitsemaan hautajaiskukkia, totesi Hemu: "Äiti, tähän sopisi nyt se maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". Monissa lauseissa on näiden päivien aikana vilahtanut kuolema ja suru tavalla tai toisella, pieni ihminen miettii näitä asioita.

Tädistä luopumista tehdessäni olen miettinyt kuolemaa. Pidän sitä sellaisena majesteettina, joka jokaista meitä kohtaa. Se tulee ajallaan, ei vahingossa. Se sattuu, repii ja satuttaa. Mutta en pidä kuolemaa pelottavana asiana. Varmaan juuri siksi, että se on luonnollinen, elämään kuuluva asia.

Tänään eivät meidän ikkunallamme palaneet itsenäisyyspäivän kynttilät. Palasimme kotiin vasta puoli kahdeksan maissa. Saimme tänään myös iloita, tavata ystäviä ja juhlia kymppi plus kymppi -synttäreitä. Kiitos kaunis, tämä päivä oli odotettu!