Tämä ilta oli todella iloinen. Olin hyvän ystäväni kanssa kuuntelemassa Jukka Leppilampea. Konsertissa kuului monta hyvää laulua, vaan oishan tuo saanut laulaa enemmänkin!
Musiikin lisäksi yhteinen ilta ystävän kanssa. Voi miten olikaan hyvä olla kahdestaan liikkeellä, ihmeellistäkin, ilman lapsia, ilman että tarvitsi huolehtia mistään muusta kuin itsestämme. Välillä oli ihan semmoinen olo, kuin ennenvanhaan kakskymmentä vuotta sitten, kun kuljettiin yhdessä paikassa jos toisessakin.
Jutustimme niin monesta tärkeästä asiasta. Nauroimme ja välillä vähän liikutuimmekin. Totesimme elävämme niitä elämän ruuhkavuosia nyt. Niin se vaan on, vaikka ennen vanhaan moinen ajatus tuntuikin ihan hassulta ja epätodelliselta.
Päätimme myös, että tämmöinen äitien vapaailta pitää ottaa uusiksi toistekin. Hoitaa ihmisen mieltä ja sielua kummasti.
10 kommenttia:
Ihanaa!!! Mäkin pääsin pari viikkoa sitten muutaman ystävän kanssa syömään illalla, ja se oli ihanaa... Tekee tosi hyvää, ihana että pääsit irrottautumaan arjesta!
Yhdyn täysin sydämin iloonne. Tuollaisia juttuja me äidit tarvitsemme. Missä konsertti muuten oli? Kai leppilamme ääni soi yhtä upeasti kuin silloin kymmneiä vuosia sitten.
Elämä voittaa täälläkin... sängyn pohjalla kaksi päivää...nyt suurin "poika" valittelee kurkkua...
Kiitos Saina ja Kirsi! Me äidit todella tarvitsemme näitä juttuja. Näiden ruuhkavuosien keskellä ovat sellaisia tankkauspaikkoja, joissa saa hetken olla ilman velvoitteita. Iloita siitä, mitä on ja olla kantamatta huolta siitä, mitä pitäis tehdä.
Konsertti oli siis Laukaassa Lievestuoreen kirkossa. Ihan vahingossa huomasin sen... Ois voinut vaikka mennä vahingossa ohikin ja sit ois harmittanut tooooooosi paljon.
Ääni soi tosi komeasti ja kitara säesti ihan niin kuin silloin ennenkin. Lauloi jokusen "vanhan hyvän" laulun ja sitten uudempaakin. Ja vain yhden semmoisen äänirunon, niitä, joissa ei ole sanoja, niistä en oikein kauheesti perusta.
Hyvä, jos elämä alkaa voittaa. Rankka kierros teillä! Ja voi isointa poikaa, sitäpaitsi kokemus kertoo, että kun isot pojat sairastaa, niin ne on yleensä tosi kipeitä ;)
Jee, IHANA että pääsitte!!!!! Harmi kun unohdin toivottaa terkkuja P:lle, mutta jos hän tätä lukee, niin vilkutus, ja jos ei, niin sano Riikkis seuraavalla kerralla :)
Kivoja keväisiä kuvia seuraavassa postauksessa!
Moikkis Sennu! Kerron terveiset, hää ei todellakaan lue tätä, kun, voitko kuvitella: hää ei omista tietokonetta!!!!??? Eikä sähköpostia!!!??? Voiks siis tommonen olla todellista ;) Sitä me ihmettelimme kovasti perjantaina :)
Kevät tuli, oli ja meni? Tänään satoi jäätävää tihkua ja tuuli puhalsi kylmästi, asteita pari pakkasella. Perjantaina pesin Hemun toppatakin jo vähän kesäteloille ja tänään nostin sen takas naulakkoon, että siitä sitten huomenna päälle.
Vaikea kuvitella!!!!! Jopa Scottin ÄIDILLÄ ja ISOÄIDILLÄ on nyt omat tietsikat ja s-postit, he, jotka eivät koskaan edes halunneet omia, ja anoppi varsinkin kritisoi tietsikka-aikaani...
Nyt kyllä s-postia asiasta P:n miehelle, kyllä hänellä taatusti s-posti on...! :)
Kiitti kun laitat terkut eteenpäin!
Ihan summissa arvasin mitä tuo sanasi tarkoittaa ja äänestin, uteliaana odotan mikä on oikea vastaus :-D
Usko tai älä, ei ole siinä huushollis isännälläkään s-postia. Ja P on vielä kaupalllisen alan koulutuksen saanut, se tekee viel käsittämättömämmäksi :)
Noo, esikoinen menee pian kouluun niin eiköhän se tietsikka sit tule...
Sanasta kannattaa ilmaista mielipidettä, minä yritän pidättäytyä kommentoimasta vastauksia vielä.
No jo on - löytyykö vielä tällaisiakin perheitä.......?! ;-)
Mutta oikeassa varmaan olet, kun esikoinen menee kouluun, eiköhän sitten :)
Jaa-a - minä en yrittänyt edes googlata outoa sanaa, mutta saatan sen vielä tehdäkin :)
Mikä se tällainen perhe on...?? Nytkin istumme miehen kanssa sohvalla, onnellisesti yhdessä mutta kummatkin omien läppäreiden kanssa. :)
Minäkin äänestin ihan summan mutikoissa... Tekisi mieli google, mutta taidan odottaa jännittyneenä! :)
Saina, hih!
Pitääpä ihan ittekin googlata, että mitäs se tarjoais :)
Lähetä kommentti