Kuukauden kestäneen kisan Hyvin Virallinen Arvonta on suoritettu ja voittaja on....
Punatulkku! Onnea sinulle ja kiitos kaikille kisaan osallistuneille. Oli todella kiva lukea kommenttejanne.
Oltiin polikäynnillä tänään. Hyvä uutinen on se, että Hemun jalkojen mittaero on pysynyt siinä noin kahdessa sentissä vaikka jätkälle on mittaa tullut reilusti lisää. Eli mittaero ei ole lisääntynyt eikä nyt tarvita toimenpiteitä. Helpotuksen huokaus.
Muuten oli sit ihan sieltä ja syvältä koko reissu. Koskapa Hemu ei nyt Kelan viimesyksyisen vammaistukipäätöksen mukaan ole enää vaikeavammainen niin nämä tämänpäiväiset tohtoritkin (joita oli yhteensä neljä kappaletta + fyssari) ovat nyt sitä mieltä, että oikeastaan se, että Hemua on jotenkin pidetty vammaisena on ollut ihan virheasetelma. Että nyt vaan elämään ihan tavallista normiperheen elämää eikä pidä jotenkin kasvattaa lasta siihen että olis vammainen. Että laps vaan kaupunkiliikenteen linjuriin ja etsimään itsellensä kavereita. Ja äitikin vois harrastaa sauvakävelyä.
Mä OLEN ärtynyt ja tunnekuohussa. Myönnän sen suosista ja samalla hitto vie ihmettelen että kun se arpi siellä aivoissa on ja pysyy sinä samana joka sieltä on 11 vuotta sitten löydetty niin mikä tässä nyt on muuttunut?
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Voi luoja, mitä idiotismia taas kerran! Mun yksi kaveri on vauvaikäisenä kiskaissut kiehuvan veden päälleen ja palanut rintakehästä alaspäin - oli vammainen siihen saakka, kun täytti 16 ja tukimuodon olisi pitänyt muuttua, mutta kas, kun Kelan ja lääkärien mielestä se vamma sitten vaan katosi!
Oon niin vihainen teidän puolesta! Kai Hemu saa kuitenkin jatkaa koulussa niinkuin tähänkin asti, ei kai lääkärinlausunnot sitä pilaa?
Voi itku mitä touhua!!!!
Mitä kaikkea se nyt muuttaa tai tarkoittaa käytännössä?
Voimia!
Sarii
Joo kuule Riikkis, ihan turhaan me niitä poikia siellä erityiskoulussa pidetään. Ollaan kuviteltu ne erityispiirteet mitä niillä muka koskaan on ollut. Oletko ihan varma, että joku arpi aivoissa on? Ehkä se on ollut joku sun todentuntuinen painajainen, johon nyt vaan jostain syystä vetoat. Mulla olis yhdet ylimääräiset sauvatkin, eiköhän lähdetä kävelylle ja viedä pojat tuonne keskustan jengeihin hengailemaan.
Ja plaaplaa ja vielä kerran plaa.
Tyttism ja Sari, onneksi ei tarvitse pelätä sitä, että koulupaikka ois tästä nyt vaarassa.
Ja Kela meni sen alimmaisen luokan vammaistuen viime syksynä myöntämään siihen kunnes Hemu täyttää 16 vuotta eli siihen ei onneksi tämänkertainen lääkärinlausunto vaikuta. Aion tämän lausunnon työntää mappiin syvälle enkä paljon katsoa päälle.
Enimmältään eilisessä oli kyse siitä, että neurologin ajatuksen mukaan meidän elämässä nyt ei ole mitään semmoista erityisyyttä minkä voisi katsoa johtuvan Hemun vammasta. Ja ettei meidän pidä elää elämää sen mukaisesti että meillä ois vammainen lapsi koska jos sillai tehdään niin tehdään sit itse ongelma. Että jos me vaan elettäis tavallista elämää niin sit meil ei ois mitään erityistä.
Mä olin niin vihainen sen oven sulkiessani että meinasin pakahtua. Ja kiukun perään tuli julmettu surukipu sydämen alle.
Tähän asti sairaala on ollu jotenkin mun mielestä meidän puolella ja siksikin tämä ajatusmalli tuli kuin märkä rätti päin naamaa.
Se onneksi helpotti iltaa myöden omassa elossa ja olossa ollen.
Tahja, näinhän se on. Just näin. Kaikki syyhän onkin meissä äideissä. Jos me vaan sauvakäveltäis ja oltais kunnon ihmisiä niin ei ois mitään ongelmia.
ps. tänään oli hieno ja mahtava päivä joka palautti iloa ja eloa elämään.
Voitko Riikka valittaa tästä mitenkään.
Jos sinulla on kaikki edelliset lääkärien epikriisit tallella ja menisit yksityslääkäritä hakemaan lausunnon ja veisit ne Kelaan uuden hakemuksen kanssa... niin, miten sitten kävisi.
Eihän todettua asiaa voi noin vain edes säästösyistä eliminoida.
Kyllä täälläkin ihan mahdottomat säästöt EPn keskussairaalassa. Ihmisiä pallotellaan, mutta kehoitetaan kyllä menemään yksityislääkäreille. Hoitoja ei vaan saa sieltä. Ja meidän ikäisille varsinkin melko mahdotonta.
Voimia sinulle laittaa asiaa eteenpäin. Ja siunausta elämäänne, Jeesus kanssanne.
Anneli, tästä ei käytännössä voi valittaa. Meidän hoitava yksikkö on tuo poli ja tällä kertaa meidän hoitava lääkäri on tuota mieltä.
Sosiaaliturvalautakunnassa vai mikä ihme se nyt onkaan nimeltään, on mun viimesyksyinen valitukseni vammaistuen pudottamisesta alemmalle tasolle menossa. Ei mitään tietoa siitä, milloin päätös sieltä tulee ja suuresti arvelen, että bumerangina se sieltä palaa.
Tällä viikolla kiukkuani nosti epikriisi, jossa luki että vasemman jalan kaks senttiä lyhempi mitta KOMPENSOI cp-vamman liikuntarajoitteisuutta. En nyt ihan allekirjoita, minusta se lisää kömpelyyttä ja ontumista. Mutta kyllä ne viisaat lääkärit tietää.
Voimia Riikka sinulle, ei muuta voi pyytää.
Ihan itkettää ajatellakin koko asiaa, kun asiassa on jo riitävästi itsessään.
Tulkaa koko poukalla saunomaan ja uimaan, kun tulette Virroille.
Järvessäkin on tällä hetkellä paremmin vettä kuin viime kesänä.
Lähetä kommentti