perjantai 23. lokakuuta 2009

Siitä BB:stä

Lupasin Sarille jo aikaa sitten kirjoittaa ajatuksia BB:stä. Yli puolenvälin on menty ja jotenkin en vaan ole päässyt matkaan tänä vuonna mukaan. Koosteista on jäänyt reilut puolet katsomatta, enimmäkseen pysyn talon tapahtumista perillä roikkumalla keskustelupalstalla.

Suosikkiakaan ei ole. Oikeastaan ainoa supersuosikkini kautta BB-kausien on ollut kakkoskauden voittanut Sarppa, siinä oli niin aito ja rehellinen oma itsensä alusta loppuun, että jouduin heti alkajaisiksi pyörtämään mielipiteeni tekoblondista.

Tämänhetkisistä asukkaista tykkään eniten Markosta. Liekö sitten vähän isommaksi ehtinyt ikä vai mikä, mutta jotenkin hältä tulee suusta sellaista juttua joka miellyttää. Esa A:ssa on vähän samaa, mutta hänessä mua ärsyttää se jotenkin niin teennäisen oloinen puheentyyli. Tuntuu, ettei mies koskaan puhu suoraan sitä, mitä ajattelee tai tuntee, jotenkin suodattaa kaikki ajatuksensa.

Suomalainen mies kännissä. Voi ei. Jos jostain ärsyynnyn niin siitä, että suomalainen mies kännipäissään alkaa sönkätä ja jankata ja vatkata jotain asiaa eessuntaassun alusta loppuun ja taas uudelleen. Valitettavasti Sami on tämän lajityypin tyylipuhdas edustaja.

Uusia asukkaita kun ooteltiin, oisin niin toivonut, että taloon olisi tullut vähän vanhempia, ns. tavallisia, reippaita, rempseitä, näppäriä ja käteviä naisia. Nämä uudet tulokkaat eivät ihan täyttäneet tätä toivettani. En vain tajua, että miksi sinne pitää valita jotain chat-juontajia. Vai eikö sinne muut hae???

Slummi-paratiisijaosta en ole oikein mielipidettäni muodostanut. Toisaalta se hajottavuus, kun toiset saa kaikkea kivaa ja toiset jää ilman, saa aikaan tunteenpurkauksia ja reaktioita. Mutta toisaalta pakostihan se vaikuttaa talon arkielämään niin, etteivät kaikki ole kaikkein kanssa millään samalla tavalla tekemisissä. No, maanantaina tuo loppuu joten katotaan, mitä tapahtuu.

Aikas monta asukasta tuolla on, jotka voisi laittaa keskustelupalstan sanoin "tapettiosastolle", tyyppejä, jotka eivät oikein saa aikaan mitään tunnereaktiota itsessä. Näitä ovat mulle Dana, Sampo, Antti, Stefania ja Saranna.

Tehtävistä toivoisin, että olisi semmoisia pitkäkestoisia tehtäviä, joita pitäisi suunnitella ja pitää silmällä vähän koko ajan, että asukkailla olisi oikeasti miettimistä, miten homma hoidetaan. Jotain semmoista kuin ekalla kaudella oli tehtävä, kun tulta piti pitää palamassa hela tiden. Pelkkä tylsä suorittaminen, laitetaan johtoja laatikkoon tms. ei nappaa.

Tässäpä näitä. Ensi viikolla voin olla jo eri mieltä. Naisella on oikeus muuttaa mieltään.

Viikonloppusuunnitelmiin kuuluu puutarharoskien siirtoa taloyhtiön siirtolavalle, etupihan hommat teimme saman tien tänään kotia tullessamme, huomenna on takapihan vuoro. Hemulta uupuvat edelleen talvikengät, ne on pakko huomenna jostain löytää. Samalla on "ehkä" mentävä hyödyntämään maakuntalehdessä ollut kuponki, jolla saa Anttilasta -25% Novitan langoista alennusta...

Hyvää viikonloppua!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tätä on odotettu;-)

Olen muuten ihan samaa mieltä nykyisistä asukkaista ja tehtävistä.Varsinaista suosikkia ei ole,siitä Ninosta jostain syystä tykkäsin.Olisi tosiaan mielenkiintoista,jos voittaja olisi Esa A tai Marko:-)

Toivottavasti talvikengät löytyivät,meillä oli hankala homma löytää kokoa 37 pojalle.

7-v synttäreitä juhlittu koko päivä,nyyh kun mun vauva on jo iso.

Viikonlopun jatkoa teille!
Sari

Riikkis kirjoitti...

Moi!

Minua Nino taas ärsytti ihan sikana heti alusta alkaen.

Ja vauva jo seitsenvuotias, voi hyvänen aikanen sentäs!

Kengät löytyivät lopulta, kokoa 42... Tarrallisina ei moisia löytynyt, mutta avuliaan kauppiaan kanssa viritimme niihin semmoiset nappulakiristeiset nauhat, joskohan noilla pärjäisi. Helpotti huomattavasti, on ahdistanut ajatus, ettei lapsella ole kenkiä jalkaan.

Langat oli hyvin jo myyty, hyllyt huhusivat monin paikoin autiuttaan. Töihin löysin jotain ja itselle mustaa virkkauslankaa kun ei kerta Tennesseetä enää ollut, Niiskuneitipuseroon tarvii mustaa reunustuksiin.