Olen nyt vajaan kaksi viikkoa tehnyt tätä uutta pestiäni. Tässä ajassa olen jo oppinut ja huomannut, että tämä ei olisi minulle oikea paikka vakityöhön. Tietenkin osa on tottumattomuutta ja sitä, että on niin paljon uutta ja kummallista sekä kahden työn, kalenterin ja puhelimen yhteensovittamisen raskautta. Ja niiden lisäksi. Tämä ei ole työ ja toimi, jossa olisin kotonani. Hyvä, että tätä asiaa saa puntaroida näin pikaisella pätkällä. Tänään jutustin työn vakituisen haltijan kanssa. Jatko on vielä avoin. Lupauduin kuitenkin vielä toiseen pätkään, jos sille tulee tarvetta. Mutta en vakituisesti hoitamaan.
Tänään sain nautiskella harvinaisesta herkusta, kun Hemu oli uimakerhoreissulla iskän matkassa ja minä sain olla kaksi tuntia parhaaseen laiskotteluaikaan yksin kotona ja parantaa maailmaa Toverin kanssa naamakirjassa. Jipii!
maanantai 2. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuollainen työpaikan kokeilu onkin turvallista. Varmasti osaa arvostaa omaa työtään, kun huomaa ettei "ruoho aidan takana ole sen vihreämpää". Olet ansainnut tuollaiset pienet "herkutteluhetket". Kirsi
Kiitos Kirsi! Ja tuo vertaus ruohosta aidan takana oli kyllä niin osuva tähän tilanteeseen.
Niinpä,hienoa että voi kokeilla toistakin työtä ennenkuin vakituiseen alkaa sitä tekemään.
Ihana oma hetki sulla illalla ja täytyy myöntää että minäkin nautin loman jälkeen,kun sain rauhassa puuhailla kotona sen reilun 3,5 tuntia;-) (vaikka aamuherätys klo 6.50 ei niin kiva ollutkaan).
Mukavaa viikon jatkoa!
Sari
Hieno juttu! Niin kokeilu työpaikassa kuin maailmanparannus :) (Hauska kun just mietin tuota naamakirjaa... - löytyykö sieltä muuten pikkuserkkuja?)
Moikkis Sari ja Sennie!
On kyllä totinen tosi, että kun saapi itseksensä kaikessa rauhassa puuhata, niin kyllä se akkuja lataa kummasti.
Ja Sennie, tosi hauska yhteensattuma! En ole sieltä yhtään varsinaisesti sukulaissukulaista bongannut, pari yhteistäkin tuttuamme, jotka ovat kyllä sukuakin mutta jotka tunnemme leirikuvioista.
Lähetä kommentti