Riksu

Oon mietiskellyt lempinimiasioita tässä syksyn aikaan. Ehkä siitä syystä, että heinäkuun lopun leirillä yksi isosistamme kutsui minua spontaanisti Riksuksi noin puolen tunnin tuntemisen jälkeen ja se kuulostikin minun korvissani tosi hyvältä. Riksu! Tottakai Riksu!

Pienenä minua kutsuttiin Iikuksi, lähinnä isoveljeni ansiosta. Riikka r-kirjaimineen oli ollut alkuun hankala sana, joten nimeni vääntyi helpommin suuhun taipuvaksi. Tästä pitää kertoa myös se tarina, kun isoveikka tuli äidin luo kertomaan, että "Iikun simmiin paistaa aurinko". Äiti tuli paikalle ja huomasi, että vaunut olivat mukkelis makkelis talon nurkalla, jonne minut oli jätetty päiväunille. Aurinko oli siirtynyt ja veli päättänyt vaihtaa vaunujen asentoa, mutta nepä kippasivat ympäri vauvoineen kaikkineen. Ihan suoraan ei äidille uskaltanut totuutta kertoa, mutta tuolla sanomisella tiesi äidin lähtevän paikalle katsomaan.

Koulu- ja opiskeluaikoina minulla ei juuri lempinimiä ollut. Eihän Riikasta semmoisia pysty vääntämään. Tämä Riikkis on minun ja Sennien jotain yhteistä juttua vuodelta nappi ja pannu ja kun Sennien blogissa kommentoi useampikin Riikka, päätin ottaa sen tähän käyttöön.

Sit ne lempinimet, joita vain yksi ihminen on minusta käyttänyt.

Ja nyt sitten Riksu! Sehän sopii minulle vallan mainiosti. Olen huomannut alkaneeni kuitata muutamia meilejä sillä nimellä ja saatan käsiriipustettujen viestilappujenkin helmaan sipaista sen. Sen kanssa olen sinut ihan tosta noin vaan.

Henrihän on oivallinen lempinimien vääntelykohde. Koulussa ja jumpalla hää on ihan yleisesti Henkka. Itse en ole Henkaksi koskaan puhutellut. Hemun nimi oli päätettynä jo 3 vuotta ennen pojan syntymää, silloin puhuttiin tuosta Henkka-asiasta mutta jotenkin se ei ole suuhuni koskaan sopinut. Vatsassa ja vauvana aika pitkään hän oli mulle Hensku, sitten on tämä Henrikki Hemulainen, josta Hemu on yleisimmäksi kutsumatavakseni lyhentynyt. Sitten on vielä lukuisa joukko perheen sisäisiä ja käytössä olevia hellittelynimiä, jotka varmaan ulkopuolisesta kuulostaisivat tooosi oudoilta.