Aamupäivä hurahti työn tiimellyksessä. Myyjäisissä oli väki liikkeellä ja vajaassa kolmessa tunnissa myimme noin neljälläsadalla eurolla käsitöitä, enimmäkseen villasukkaa ja lapasta.
Elvyttelykahvien jälkeen lähdin marmelaatitalkoisiin Toverin luokse. Päädyimme tekemään kolmenmakuista marmelaatia, niin vadelmaista, päärynäistä kuin glögistäkin. Kuvatodistusaineisto päärynänmakuisesta, joka ei siis väristä huolimatta ole maustettu Fairylla. Meidän kyseessä ollen naurussa ei säästelty. Olin ollut paikalla tuskin viittä minuuttia, kun jo kompastuin modeeminjohtoon ja hyvä etten hajottanut koko peliä. Kyllä se töpseliosa vielä toimi, mutta helisee jo lupaavasti.Katottiinhan me sit kulttuuriakin, sitä J. Tapiota ja Latea ja välillä tarvittiin Nessujakin. Toveri ystävällisesti oli niitä varannut minulle.
Illalla iskä sitten soitti ja kertoi Hemun haluavan tulla yöksi minun luokseni. Eilinen lähtö oli aika haikea ja tänä iltana äiti-ikävä oli sitten käynyt liian isoksi. Niinpä pikkumies nukkuu nyt tämän kodin sängyssään ja äiti kuulostaa toisella korvalla pienen tuhinaa. Keittiön ikkunalle nostin adventtikynttelikön. On taas se aika.
Huomenna käyn hakemassa äidin meille, alkuviikolla taas tuusataan töissä myyjäisvalmisteluissa niin, että apu on tarpeen.
Loppukevennyksenä kerrottakoon, että vein Toverille mennessäni kilon sokeria, jota ei sitten marmelaatiin käytettykään ja sain paketin sitten mukaani kotiinlähtiessä. Auto oli taas tupaten täynnä tavaraa (kaikkia villasukkia yms. emme tänään saaneet myytyä) ja jotenkin taas kävi niin susanisti. Sokeripussi oli revennyt ja nyt mulla on valkoinen vana autolta kotiovelle...
2 kommenttia:
Voi sä olet IHANA!!!!! Ei ihme että Hemu halusi takaisin, sun kanssa ei ole tylsää!! Aika makea juttu :)
Hyvää ensimmäistä Adventtia!
Kiitos, Sennie!
Meillähän sattuu ja tapahtuu. Johtuu suurelta osin siitä, että kun ensin teen ja sitten huomaan, että ajatellakin kannattais joskus...
Lähetä kommentti