Olin sopinut hakevani grillin huomista vanhempainyhdistyksen ruokahuoltoputiikkia varten. Kävin yhden kerran kärkyllä aamusta, mutta silloin grilli ei ollut vielä palautunut edellisestä paikasta.
Iltapäivällä palasin ja meinasi itku tulla, kun kurvasin pihaan ja bongasin grillilaatikon, joka oli jätetty pihalle mua oottamaan. Kyllä minä tietty tiesin, että se on iso, mutta että noin iso! Mietiskelin hetken, että millä ihmeellä sen autoon saan itsekseni, painoa jonkin verran ja varsinkin tuo pituus niin iso, ettei mun käsiväli millään riittänyt sen nostamiseen, vaikka siinä näppärät kahvat olikin.
Eikä ketään tietenkään mailla eikä halmeilla. Mitäs teet?
Minä vaan sisulla kiskoin laatikon auton viereen, nostin sen pystyyn puskuria vasten ja kippasin peräkontin takalaidan ylitse hups vaan autoon! Hattuhylly irti ja sit sisäpuolelta nitkuttamaan sitä niin, että sain kontin kiinni.
Huomenna toivottavasti on joku auttamassa sen roudaamisessa.
Ps. kuva kännyllä otettu ja jotenkin hassusti siitä tuli peilikuva.
perjantai 5. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Jees!Naisen logiikkaa ja naisvoimaa!Niin sitä pitää:)
Mä purin tiistaina olohuoneen perkettilattian raakaa voimaa käyttäen repimällä.Mies(insinööri,kuten tiedät) tuli kotiin ja kysyi mitä työkaluja mä käytin?Vai vielä työkaluja...
Sari
Noil insinööreil on noita outoja mielikuvia siitä, miten asioita pitäis tehdä. Höpö höpö ja naisenergia kehiin!
Oi että!!!
**Suurta Ihailua Sinua Kohtaan**
Kiitos, Sennie!
Lähetä kommentti