Laitoin neuletakin sivuun ja aloitin sukat lankalaatikossa jo aikaa kurkistelleesta Step-langasta. Ruskeaa ja valepalmikkoa sekin, nääs. Keväisen vihreän kokemuksen perusteella olin varma siitä, että raidoitus sujuu nytkin kuin tanssi.Ja kuinkas sitten kävikään. Mistään. Mistään. Mistään. Ei löydy kerästä sitä kohtaa, josta raidoitus alkaisi uudestaan. Luulin sen jo löytäneeni ja neuloin toisen sukan varren melkein valmiiksi. Kunnes tajusin, että olenkin siinä kohtaa kerää, joka tuli ensimmäisessä sukassa vasta terässä päkiän paikkeilla.
Nyt olen onnistunut kerimään, katkomaan, sekoittamaan langan ihan totaalisesti. Jos näistä vielä toinen samanlainen sukka joskun löytyy, niin saan kyllä itselleni ottaa Sisu-palkinnon.
2 kommenttia:
Valmiiksi raidoitettujen lankojen ihanuus. Tuttua, NIIN tuttua!
Niinpä, Heli! Hermo meinaa mennä totaalisesti ja kun vielä kuvitteli, että on NIIN helppoa ja yksinkertaista... Huokaa...
Lähetä kommentti