Tänään Hemu totesi kotimatkalla autossa tuumivasti: "Paljon mieluummin minä olen tuolla koulussa kuin vanhassa". Äiskä tietää, että tätä asiaa on pohdittu ja tuumattu pitkään ja hartaasti, ennen kuin se julki tuotiin. Mikä ilo! Nyt on hyvä käydä koulua. Kolmaskin kouluviikko alkoi hyvin mielin.
Kotona ootti kirje Kelalta, Hemulle myönnettiin fysio- ja allasterapiat seuraavaksi vuodeksi ihan hakemuksen mukaisesti. Vaikka periaatteessa homma on selvä, kun hoitotuki (tai siis kuulemma nykyään vammaistuki) on myönnetty korotettuna ja lääkäri tehnyt kuntoutussuunnitelman, silti aina vähän jänskättää, että mitähän Kela myöntää ja mitä ei.
Murun äitee soitti päivällä ja kysyi asiaa, jonka minä otin itselleni luottamuslauseena. Kiitos.
Tuo hiipulanpiipulanvaapulanvot -lankakin on nyt suostunut jo noin kymmenen sentin matkalla yhteistyöhön. Kantapään yli piti neuloa pätkänpätkänpätkissä, että sai raidat edes suht sinnepäin. Mutta nyt näyttää hyvältä. Ei vaan saa tuulettaa vielä, ei sitä tiiä, mitä vastassa vielä on.
maanantai 25. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Tuo kommentti, jos mikä on suuri ilon ja kiitoksen aihe! Ihanaa, että asiat järjestyvät ja asettuvat paikoillensa.
Siunausta uusille koulupäiville ja -viikoille. Tsemppiä helppoihin raitoihin - mä seuraan sun sukkapuuhia kuin Riikkis olympialaisia ;0)
Kiitos, Kirsi!
Tuo koulujuttu on meidän elämässä kyllä niin iso kiitoksen ja ilon aihe. Maailma on muuttunut niin toisenlaiseksi kun oikea koulupaikka löytyi.
Seuraan minäkin sukan edistymistä. Laitoin Tiinalle aarrevaihtopaketista kuvan, joka ei anna oikeutta niiiiiin ihanalle paketille. Kyllä siitä jotenkin selvän saa, mutta... Kommentoin muuten jatkossa nimimerkillä Näppi, sillä sitä olen käyttänyt blogikommenteissa jo pitkän pitkän aikaa. Näkyy nimittäin näitä Niina-kaimoja olevan runsaasti, on yksi sekaannus vähemmän.
Moo moi Näppi! Täällä on viimeisen erän tuskainen vääntö menossa sukan kanssa...
Auringon säteitä teidänkin päivässä. Suuri päätös, jonka seurauksia on ihana seurata. Kun lapsella on hyvä olla, voiko muuta toivoakaan. Kirsi
Moi Kirsi!
Sinä muistatkin, kun tätä päätöstä mietittiin ja puitiin. Muistan sen kuinka rohkaisit mua mietinnöissä. Istuttiin teidän olkkarissa vapun alla 2007 ja muksut juoksi teidän pihamaalla. "Tällä valinnalla luodaan Hemun tulevaisuutta pitkäksi aikaa", sanoit. Ja olit niin oikeassa.
Upeita uutisia, niin Hemun kommentit kuin Kelan päätökset!
Ihana kuulla iloisia uutisia!!Olen niiiin iloinen Hemun puolesta!
Kiirettä remontin ja lasten vientien ja hakujen kans,ihana olla kotona,ei näitä aikatauluja muuten ehtisi hoitaa.
Mä en tota sukankutomista ymmärrä,yhdet sukat elämäni aikana kutonut vai onko se muuten neulomista oikeasti???
Meillä E ihan "ihastunut" uuteen opeen,jospa se kouluintokin taas löytyisi:)
Sari
Moi Sari!
Enpäs ihmettele, kun kolmen vekaran kulkuja organiseeraa, että kyllä siinä on sekuntikellon kanssa joskus heiluttava.
Minä puhun aina kutomisesta. Käsityön ope peruskoulussa yritti opettaa että "puikoilla neulotaan, kangaspuilla kudotaan ja neulalla ommellaan". Yritti se opettaa montaa muutakin asiaa eikä kaikki muukaan ihan menny ja-ke-luun.
Ja E, voi ihana ;)
Ja moikat Senniellekin!
Lähetä kommentti