Onnea on

Olisi niin paljon kirjoitettavaa, en osaa nyt selkeitä järkeviä kokonaisuuksia taas muotoilla. Ehkä näistä asioista tarkemmin myöhemmin.

Onnellinen päivä tutun järven rannassa. Asumme melkein järvirannassa, käymme samalla rannalla uimassa kuin edellisestäkin kodista. Tällä rannalla olemme käyneet uimassa jo yhdeksänä kesänä. Tänään Hemu pluttasi järvessä sydämensä kyllyydestä. Vaikkei ollut toveriakaan. Nautti uimisesta, veden liikkeestä, uimapatjalla kelluskelusta, auringosta. Iloitsi sydämensä kyllyydestä ja minä hänen ilostaan. Vedessä liikuntarajoite ei ole este eikä hidaste, siellä vesi vie, kannattaa, siinä Hemu on hyvä, saa loistaa, osata.

Koulusta tuli lukujärjestys ensi talvelle. Se suuntasi ajatuksia koulun alkuun. Käytiin ostamassa reppu. Hemulle tyypilliseen tapaan, koska ensimmäinenkin reppu (kiitos Kirsi!) ostettiin Citymarketista, "kuuluu reput ostaa Citymarketista". Olisi halunnut samanlaisen kuin vanha, mutta kun sellaisia ei ollut, selasi reppuhyllyn läpi, otti eniten samanlaisen ja totesi, että se on siinä. Lapseni hyvin tuntien totesin, että siinähän se. Hyvä reppu ja mieluinen, se tärkeintä. Ostimme myös kyniä, kumeja ja viivottimia. Ensimmäinen vuosi kun ennen koulun alkua Hemulla on innostusta ja kiinnostusta koulutarvikkeiden ostoon. Tulkitsen sen niin, että kouluun on hyvä lähteä, toisenlainen fiilis kuin aiempina vuosina. Hemu itse totesi uimasta tullessa, että "oon ajatellut olla tuossa koulussa ainakin kuudennen luokan loppuun". Wau. Iloni on suuri.

Leivottiin kesälomalaisen toiveesta suklaakakku. Tosi hyvää tuli. Ohje on Omppulan lasten keittokirjasta, jonka Murun perhe aikanaan on Hemulle antanut synttärilahjaksi. Kiitos!

Mieltäni painavassa asiassa pääsin tänään yhden pykälän eteenpäin asian hoitamisessa, nyt tiedän selviäväni siitä.

Nyt täytyy mennä telttaileen, jatkuu...