Pojat ovat poikia

Tänään, kun tulimme pois uimasta, jäivät Hemu ja "ottopoika" jälkeen. Pihaan tullessaan pyysivät pakasterasiaa tai jotain astiaa. Annoin pikku ämpärin ja mitäs sinne löytyikään saalista:

Tämmöisiä öntiäisiä oli ollut koivun lehden alapinta täynnä ja pojat päättivät ottaa ne meille lemmikeiksi. Asuvat nyt ämpärissä parvekkeella, niille annetaan ruuaksi pensasaidan lehtiä. Mahtaa olla viihtyisä koto. Niin kauan kuin pysyvät ulkopuolella talon, ihan ok.

Illalla pystytettiin takapihalle teltta. Siellä on mukava lukea Aku Ankan taskukirjaa ja kuunnella tuulen suhinaa. Ensimmäinen telttakerta tänä kesänä.

Tänään on ollut todellinen lomapäiväfiilis taas. Olen ollut terve, ruoka on maittanut ja olen jaksanut jotain jo tehdäkin. Hemukin sanoi aamulla, että minusta näkee, että voin paremmin. Pienellä miehellä on tarkka silmä ja aistit valppaina, mitä äiskälle kuuluu.

Tällaisista päivistä nautin. On kesä, saan olla rakkaan pikkumiehen kanssa omassa kotona, vaikkei mitään ihmeellistä tapahdukaan, niin tässä hetkessä ja olossa sielu lepää ja mieli tankkaantuu. Ajatusteni pohjalla kaivertaa eräs ei ollenkaan mukava asia, elämä ei aina ole helppoa eikä reiluakaan, mutta olen päättänyt, etten anna tuon asian pilata tätä kaikkea hyvää. Pian pitäis mennä virittämään kasteluletkusysteemit, kukkapenkit tarvitsevat vettä. Hemun ensimmäiset auringonkukat ovat nupulla. Samoin etupihan siemenestä kasvatetut ahkeraliisat. On siinä minulla hortonomi.