Täydellinen päivä

Aamulla havahduin tavalliseen aikaan kuuden jälkeen, mutta jatkoin unia. Heräsimme Hemun kanssa vasta 8.15, mikä on ihan tavattoman ylellistä, yleensä aamumme alkavat huomattavasti aikaisemmin.

Aamupalailun lomassa nautiskelin lomapaheestani: Täydellisten naisten uusinnat Nelosella, ihan alusta alkaen. Sarjahan on ihan täyttä hömppää, mutta jokin siinä koukuttaa. Olen myös testannut ja saanut kahdesti saman tuloksen. Itsekin sitä epäilin jo ennen testiä. Arvaatko sinä, kuka minä olen?

Aamupäivääni piristi vielä Tuutun kommentti edellisestä postauksesta, kiva kuulla sinusta! Muuten olin vain ihan laiskana, virkkasin ufostani kappaa, esittelen sitten, kun on valmista.

Valmiiksi tuli Gedifran Tiago -langasta (puolet silkkiä, puolet viskoosia) Ziinan ohjeella tehty Kevät-huivi minikokoa, siitä tuli itselleni päähuivi täksi kesäksi. Lankaa meni vajaa 50g, 4,5:n puikot. Tämän ihan oikeasti pingotinkin. Virkkasin nurkkiin pienet pätkät ketjusilmukkaketjua, jotka vahvistin kerroksella piilosilmukoita. Noin se on helpompi solmia. Käytin huivia loppupäivän, toimi mainiosti, on mulle sopivan kokoinen ja lanka on aika karheaa, joten huivi pysyy minun liukkailla hiuksillani eikä putoile.

Täydelliseen päivään mahtui kaksi isoa urakkaa. Toinen oli hankkia Hemulle sandaalit. Jätkä ei ole yhtään innostunut vaate- tai kenkäkaupoilla kulkuun. Vaatteet pystyn ostamaan kokolapun ja näppituntuman perusteella, mutta kengät on sovitettava, Hemun jalat tarvitsevat oikeanlaiset kengät ja lisäksi jaloissa on yhden numeron kokoero, joten tarvitaan vähän kompromissia kokonumeron suhteen. Lopulta sain kiristettyä, lahjottua ja uhkailtua jätkän kaupungille ja Sokokselta löytyi toisella sovittamalla sopivat sandaalit. Huuuuh! Huokaisin helpotuksesta, nyt on poloisella kengät eikä tarvitse näillä helteillä kulkea lenkkareissa.

Toinen urakka oli hommata toimiva kastelusysteemi takapihalle. Siellä ei ole vesipistettä, joten päätin, että hommataan letkuviritys, johon saa vettä keittiön raanasta. Letku, letkukela ja liittimet löytyivät helposti. Olin mitannut hanan halkaisijan. Mutta ois pitänyt tietää myös kierteen mitta. Siis liittimissä oli isot kierteet ja hanassa pienet.Tai jotain. Joo. Miksei?????? näitä juttuja voi tehdä yhdenlaisiksi? Joku insinööri näitäkin suunnittelee naisihmisten kiusaksi. Tunnustin jo tekstiviestitse toverille, että nyt olis itsellisen naisen taloudessa tilaa miehelle...

Laukkasin kaupassa, toisessa, kolmannessa, ei tulosta. Jossain mut katsottiin pihalle eikä ees kysytty, mitä etsin. Jossain kysyttiin, mutta ei sellaista ole olemassakaan, mitä etsin. Lopulta minut neuvottiin putkiliikkeeseen, jossa selitin taas ongelmani ja kysyin, että miksi on niin vaikeaa. Setä nauroi minulle, mutta etsi sopivat partikkelit, lupasi, että näillä toimii ja että saan tuoda ne takaisin, jos eivät passaa. Kyseli huolehtivasti, että onko mulla klemmari (onneksi tajusin, ettei tarkoittanut paperiliitintä), kun kerroin, ettei ole, kaivoi sellaisenkin hyllystä ja tarkisti, onko mulla ruuvimeisseli, jolla klemmari kiristetään... Se sentään löytyy itseltä. Kun liikkeessä vielä kävi Visa Electron, olin lähinnä valmis purskahtamaan itkuun ilosta.

Kun vesiongelma oli ratkaistu, alkoi Lyyti kirjoittaa. Hemu pesi parvekkeen laatat, ne kuivuivat auringossa vikkelään ja samalla tuli kasteltua nurmikko huolella. Kun sitten tavarat oli aseteltu paikoilleen, näyttää parvekkeella aikas mukavalta:

Kyllä tuolla kelpaa istuskella. Suuri Käsityölehti, Kodin kuvalehti ja Kotimaa odottavat lukemista. Ruispalaa homejuustolla, Metsämarjavissyä, ulkona lämmintä vieläkin 25 astetta, tiskitkin tiskattuna ja pyykki pian kuivumassa. Totaali-ihana lomapäivä.