Murrosikäisten poikalasten äidit ovat kertoilleet, miten jossain kiivaassa kasvun vaiheessa jätkät syövät suurin piirtein keittiön kaapit, kun mikään ruokamäärä ei riitä.
Tänään sain vähän esimakua tulevasta. Hemu ja "Ottopoika" istuskelivat keittiön pöydässä ja minä paahdoin heille paahtosämpylöitä. Lisää, lisää, lisää, vielä lisää, kaikuivat pyynnöt. Maitoa kyytipojaksi ja Keijua päälle, kyllä maittoi. Jopa niin, että piti lähteä kaupasta ostamaan lisää leipää ja maitoa :)
Illan hömppäedit: kuka muistaa tämän?
perjantai 23. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Joo, naapuriska oli leiponut kakun ja murrosikäinen kysyi, että saako siitä syödä. Oli toki antanut pojalleen luvan, ja niin oli 3/4 kakkua hävinnyt ja aika nopsaan.
Kasvavia miehiä ja hyvähän se niin on.. :-)
Kiitos vielä keskiviikkoisesta!
-Murun äitee
Ilo oli kokonaan minun puolellani keskiviikkona :)
Ystävä! Tänään lähikaupassa mieleeni palasi kirjoituksesi, kun mäti kärryyn täydennystä sadalla eurolla. Näin suuressa orkesterissa ruokaa kuluu valtavasti vaikka olemme siirtyneet 'lasketut palat' -kulttuuriin jo aikaa sitten. Yhden prinsessan ja vauvan eväs ei ruokakärryä täytä mutta kasvavat pojat ovat aina nälissään ja niillä on koko ajan jano!! Todistetusti. Hädin tuskin saat edellisiä ruoanjälkiä siivottua, kun isomman 'elviksen' käsi haroo kaappia. "Eiks me millonkaan syödä, äiti?" Ja ruokahalu vain kasvaa miehen mukana, huh huh :0)
Moi Kirsi! Aattelin postatessani, että hyvähän tässä on omalle ja yhdelle ottopojalle ruokaa laittaa, kun on kuitenkin noin pieni porukka vaan.
Isommissa perheissä kuluvaa ruuan määrää en osais edes arvioida, jos joutuisin kylmiltään tekemään ostoksia sellaista varten!
Ja tuo "Eiks me koskaan syödä", niin jotenkin tyypillisen kuuloinen lause...
Lähetä kommentti