Kyläilin ystävän luona. Emme ole aikoihin pitäneet juurikaan yhteyttä, mutta nyt olemme taas samoilla kulmilla ja sain kyläilykutsun.
Istuimme, juttelimme, puhuimme, vakavia ja vähemmän vakavia. Yhteinen hetki, se, että saa puhua toisen kanssa, kuulla, kuunnella, tulla kuulluksi.
sunnuntai 27. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti