Pikkumies kotiutui. Äidillä oli iso ikävä, kyllä olisi elämä tyhjää ilman häntä.
Ikävä oli vissiin ollut molemminpuolinen. Pienen ikävä purkautui kiukutteluna ja harmina yhdestä jos toisestakin asiasta. Lopulta tuli iso itku äitin kainalossa, sen jälkeen alkoi aurinko paistaa. Hyvä oli olla ilta yhdessä. Huomenna töihin ja kouluun.
tiistai 1. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi että kuinka tuttua. Minä lasken päiviä että pääsen Sainan luo, mutta samalla pelkään että kuinka se minun rakas pieni kiukkuinen ampiaiseni reagoi kun äiti lähtee... Pitää keksiä jotain kivaa sille ajalle..
Lähetä kommentti