Aamullä huitaisimme uimaan siltä varalta, että tämäkin päivä kuluisi sateen ja ukkosen tahdissa. Minäkin kävin kaulaa myöden, mikä ei Hemun mielestä kuitenkaan riitä talviturkin heitoksi.
Uinnin jälkeen läksin marjaan. Nautiskelin omien ajatusteni seurassa metsässä taapertelusta ja poimin mustikoita ja vattuja silloin kun niitä vastaan tuli. Saalis oli noin litran verran ja herätti ajatuksen marjapiirakasta.
Totesin, etten raaski ihanaisia marjoja uuniin laittaa, ne pitäisi syödä sellaisenaan, tuoreina. Päädyin ostamaan kaupasta Kauramurotaikinapaketin ja jotenkin kuvittelin, että paistan siitä piirakkapohjan, jonka sitten täytän.
Lopputulemaksi paistoin taikinapohjan levynä, jonka sitten vähän jäähtyneenä leikkelin neliöiksi. Jälkiruuan kohdalla lautasillemme kasattiin kukkurapäin tuoreita marjoja, nokare Kuningatarrahka+vatkattu vaniljakastike -seosta ja tuota paistettua taikinalevyä. Ai että oli hyvää. Lämpimästi suosittelen. Slurps!
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kyllä kaulaa myöten kastautuminen riittää talviturkin heitoksi. Sano Hemulle, että turkislakki jäi ainoastaan päähän. ;)
Mä en koskaan sukella, kun on muutenkin noita korvakäytävän tulehduksia ihan riittävän usein. Järvivesi korvassa vaan ruokkii niitä. :/
Tänään Tahja olin oikein urhea ja kävin ihan oikeasti uimassa. Oli se kivaa juu.
Lähetä kommentti