Ehkä näyttää, ehkä ei. Viime päivinä on tuntunut enemmältikin talventulolta kuin -menolta. Pihalle laittamani pikkunarsissit ovat ihan lurpallansa, taisivat paleltua viime yön miinus kahdessakymmenessä asteessa.
Kovasti on tässä välissä kerinnyt tapahtua. Ajoin torstaina peräänajokolarin, olin kolmen auton letkassa se viimeinen. Samana päivänähän Kuopiossa oli 70 auton ketjukolari, joka sai aikaan valtaisan sekasorron. Pystyn jotain kuvittelemaan noista tunnelmista, meitä oli kolme, kenellekään ei käynyt mitään ja silti olimme ihan toistaitoisia ja pihalla. Onneksi vakuutukset ovat kunnossa, oma autoni on nyt korjattavana ja luultavasti saan sen jo huomenna takaisin.
Lauantaina teimme tämän täkäläisen mummun muuttoa ja sunnuntaina valittelin kipeitä lihaksiani. Arvelin sen johtuvan tottumattoman nostelusta ja kanniskelusta, mutta eilen sitten ilmeni, että tautiahan sitä pukkaa, nosti lämpöä. Nyt olen saikulla kolme päivää, sohvannurkka kutsuu.
Jämäblogiinkin päätin jälleen osallistua. Katsotaan, mitä aikaiseksi saan.
Yksi ihanainen huivi on pingotuksessa, mutta kuvia siitä vasta sitten, kun saan sen vaikkapa tuonne pihahangelle niin että värit pääsevät oikeuksiinsa.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Onneksi ei sattunut pahemmin kolarissa, mutta harmi silti.
Paranemisia!!
Pikaista paranemista, tauteja tuntuu todella olevan liikkeellä!
Onneksi kolarissa ei käynyt pahemmin, peltiä saa onneksi rahalla.
Hui tuota kolaria!
Paranemista!
Sari
Kiitos, Siskot.
Ja kyllä, peltiä ja autonmaskimuovia saa onneksi rahalla. Koville ottaa tästäkin tointuminen, kauhistus edes ajatella, millaista tämä olisi, jos olisi tullut henkilövahinkoja.
Lähetä kommentti