Synttärifiiliksiä

Tämä sininen Minttumaari talvisella hangella sai alkunsa marraskuun käsityömessumatkalla. Ihastuin Trekkingin Filigran -pitsilankaan, joka oli juuri täydellisen liukuvärjättyä sinistä meirän Äireetä varten. Ostin vyyhdin sen enempiä miettimättä ja perustelin Toverille, että teen siitä joululahjan Äireelle. Samontein muistin, että huppistakeikkaa, justiinsahan ostin edellisestä kojusta sen joululahjan. No, teenpä sitten äitienpäivälahjan.

Joulun jälkeen lanka huuteli entistä vaativammin lankakopasta, kerin vyyhdin (600 m lankaa on melko paljon) ja aikani mallia mielessäni palloteltuani päädyin tuttuun ja turvalliseen Minttumaariin. Puikoilta huivi pääsi pois jo ennen vuodenvaihdetta, mutta eilen sen pingotin ja tänään päättelin, eli saan avattua tämän vuoden valmistuneiden saldon. Tää on minusta aika ihku pihku ihana.

No sit tuli vastaan ongelma: a)enhän mä malta tätä salaisuutena pitää äitienpäivään asti ja b) tuskin toukokuussa muistan enää koko huivia. Vaan eipä hätiä mitiä, päätin, että lähetän tämän huomenna enomiehen matkassa Äireelle. Hyvä syy antaa Äireelle lahja on se, että eno täyttää huomenna vuosia. Onhan se vähän niinkuin äitienpäivä sekin.

Eno tuli meille sunnuntaina, hänen piti olla ammana nämä kolme päivää ja mun töissä. Minä en sit töihin kuiteskaan lähtenyt, tautini kääntyi koko ajan pahemmaksi. Eilen sain yskänlääkettä, joka on alkanut vaikuttaa ja silmätipat tulehdukseen. Huomenna saan nieluviljelyn tulokset.

Tänään juhlistamme enon huomista synttäriä seuraavanlaisen K-koekeittiökakun kera:

Isoveljen synttärikaakku:
Pohja:
Jauhetaan monitoimikoneella piparkakunjämät (noin 1,5 l jauhamattomana) ja lisätään noin 50 g sulatettua voimariinia. Painellaan irtopohjakakkuvuoan pohjalle.

Täyte:
1 prk Tiramisu -rahkaa
200 g Philadelphia -juustoa
2,5 dl Kevytvispiä vatkattuna noin 2 sokeriruokalusikallisen kanssa
Vajaa pussillinen Wiener Nougat -murusia
4 liivatelehteä liotettuna ja kuumaan veteen sulatettuna.

Täyte pohjan päälle ja pihalle jäätymään. Hupsautetaan vahingossa kantena toiminut lautanen sinne sekaan, kirotaan, taputellaan uudestaan tasaiseksi, haetaan puhdas lautanen ja jätetään odottamaan. Maistetaan kun on hyytynyt.

Täyte maistui itsessään hyvältä. Tosta Tiramisu-rahkan mausta sellaisenaan en tykännyt, siinä oli jokin semmoinen esanssinen sivumaku. Mutta se peittyi tuon kaiken muun alle. Tää on tehty ihan täysin mutu-tuntumalla, ilman minkäänlaista ohjetta.