Kyllä nyt on pienen ihmisen sielua hoidettu ihan olan takaa. Keikka oli jotain semmoista, mitä ei hetkeen aikaan ole kokenut. Jokin kun koskettaa ihmisen tunnekeskusta, niin silloin sitä tarviaa Toveria, joka kaivaa vilauksessa Nessut käsilaukusta.
Tuli myös opeteltua peruuttamista. Ensimmäisellä yrityksellä peruutin vain ruutujen väliin, mutta komennuksen jälkeen osuin myös viivojen väliin.
Voi että me saatiin nauraa.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kuulostaa mahtavalta perjantailta ja nythän sä voisit opettaa muakin peruuttamaan,kun kerta olet sitä opetellut;-)
Sari
Ja tuo hymiöiden käyttö pitäisi näköjään opetella kanssa...
Sari
Sari, mä luulen että jos mä opettaisin sua peruuttamaan niin se vois olla vähän niinku ois pukki kaalimaan vartijana.
Mä sanoin peruutellessani etten mä osaa peileistä peruuttaa niin vieruspenkiltä todettiin että "no nyt opettelet"...
Mennäänks hymiökurssille?
Lähetä kommentti