Iloja

Tämä tytteli alkaa olla jo suht oma itsensä. Koskapa leirillä ei tarvittu mitään turhia ylimääräisiä vääntöjä, on toipuminenkin ollut nopeaa. Toissapäivän elin jo ilman päiväunia, mutta eilen sit piti ottaa tirsat.

Marjassa olen käynyt kahtena päivänä, saaliina yhdet piirakkavatut ja pari purkillista mustikka-vattua pakkaseen. Tykkään käydä marjassa just toillei, että menen silloin kun huvittaa ja olen sen ajan kuin huvittaa. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista "astiat on pakko saada täyteen ennen kuin saa lähteä kotiin" -asennetta marjastukseen.

Yleisurheilua olen seurannut hyvin tiiviisti, sattuipa somasti ja ihan vahingossa, että nämä vapaani osuivat juuri kisaviikolle. Penkkiurheilija minussa riemuitsee.

Viime yönä saimme vihdoin sen koko viikon luvatun sateen ja ukkosen. Tuntui hurmaavalta herätä siihen, että ukkonen kolisi ja vesi lotisi ränneistä alas. Ilma tuntuu tänään huomattavasti vähemmän tukahduttavalta kuin aiempina päivinä.

Sukkiakin olen helteen kunniaksi kutonut, postaan ne ehken sit kaik kerralla tai jotain. Päättelemättäkin ovat, mokomat.

Huomenna Murun synttärijuhlat, kakkupohja on pakkasessa ja tänään siihen on tarkoitus kehitellä täytteet ja huomenna keittelen kinuskit sekä hupsuttelen kermat, strösselit ja toivotun hymynaaman pinnalle. Kiva päästä juhlimaan. Takapihan kukkamaa on vain nyt niin kukkineen oloinen helteiden jäljiltä, että perinteisen Murun äidin kukkakimpun poimiminen on vähän haasteellisempaa.

Oman pihan kesäkurpitsat ovat tosi hyviä, niitä on syöty ennen ja jälkeen leiriä mitä erilaisimmissa sörsseleissä ja eilen iskä ja Hemu myös kokkasivat omista chileistään.