Mätsää

On ihana kutoa jotain, kun malli, lanka ja puikot sopivat toisiinsa täydellisesti. Ei tarvitse takkuilla ja vääntää väkisin vaan saa päästellä menemään.

Mun lankapaastoni pieni lankeemus, arpajaisissa voitetut kaks kerää mustaa Lanettia, on kutkutellut minua jo muutaman viikon. Lanettiin tutustuin alkutalvesta huiveja tehdessäni ja tykästyin siihen. Jotenkin se yhdistyi mielessäni pitsihuiveihin nytkin. Monenlaisen ohjeenselailun kautta päädyin jälleen Ullaneuleen Kanervaan, tällä kertaa kolmella mallikerralla. Sitä on jo hyvän matkaa ensimmäisestä kerästä kudottuna ja homma etenee tasaiseen tahtiin.

Toverin Spektri Plussasta tehty joustinneuleliivikin valmistui, kuvaa siitä ei tullut otetuksi, liivi jatkoi jo eilen matkaansa. Lankaa siihen meni kuus kerää ja kolme jäi vielä jäljelle.

Eilenehtoolla meikän paikkoja alkoi särkeä ja kolottaa kuin ois mankelin läpi ajeltu. Nyt aivatuttaa, kurkkua kutittaa, väsyttää ja sanalla sanoen siis flunssii. En luvannut vielä ainakaan huomenna lähteä ajelemaan mummulaan, katotaan nyt, mihin tauti menee.