Helpotus

Tänään sain tiedon, joka nosti muutaman tonnin painoisen kiven sydämeltäni: Hemun koulun rehtori lupasi, että Hemulla on mahdollisuus käydä myös yläkoulu nykyisessä koulussa, jos me niin viisaimmaksi katsomme.

Viime syksystä asti on puhuttu siitä, että Hemu hyötyisi yläkouluopetuksessa lähikoulun aineopettajista sun muusta. Totta sekin, mutta totta myös toinen puoli, se, ettei parhaimmistakaan aineopettajista ole apua ja hyötyä, jos koulun kokonaisuus ei ole semmoinen, että siellä on lapsen mahdollinen oppia. Tämän ajatukseni sain tänään puettua sanoiksi myös rehtorille ja omaopelle.

Monenlaisia yläkoulukuvioita on nyt ilmassa, nykyisen koulun vieressä oleva yläkoulu joutuu remonttien ja uudisrakentamisten takia varmaan väistöön, jolloin vielä syksyllä suunniteltu integroitu opetus kahden koulun välillä tullee mahdottomaksi ainakin koko yläkoulun ajaksi. Meidän lähikouluyläkoulu taas elää remontin, väistötilojen ja parakkien aikaa, sinne kahdeksansadankin metrin luokkien väliä sukkuloimaan en Hemua kyllä hevillä laita.

Ja tuo äärettömän vapauttava rehtorin lause: "Kyllä me täällä Hemulle koulupaikka pidetään, jos niin hyväksi katsotte". Mieleni teki a) kiljua riemusta, b) itkeä ilosta ja c) julistaa onneani koko maailmalle. Nyt mun ei tarvitse murehtia ja pelätä pahinta vaihtoehtoa, sitä että yläkoulu merkitsisi paluuta siihen, mistä nykyiseen kouluun tultiin kolme vuotta sitten keväällä.

Ilo ♥