Olipas kerran yksi reipas seurakunnan työntekijä. Joka käy sivukirkolla joka toinen keskiviikko pitämässä käsityötalkoopiiriä. Ja meni sinne tänäänkin. Tavoistaan poiketen hyvissä ajoin, jopa tuntia ennen talkoiden alkua, kiitos aamullisen päivänavauksen samalla kylällä.
Kirkolle tullessansa työntekijä huomasi kyllä työkavereiden vähän pitkät katseet. Hetkisen kuluttua työkaveri tuli kysymään, että "et kai sinä talkoita tullut pitämään?" No niin siis juuh, tulinhan minä, vastasi työntekijä ja mietti että ei kai voi niin sekaisin olla, että viikot ois mielessä vaihtuneet...
Työkaveri hiukan avitti tilannetta. Ja samassa työntekijä muisti, että niinpäs niinpäs! Työntekijä oli jossain vaiheessa poistanut tämänpäiväiset talkoot talon varauskirjasta, koskapa eilen retkeilimme. Mutta sittemmin nyttemmin myöhemmin olikin päädytty kuitenkin talkoot pitämään myös tänään. Mutta eipäs työntekijä ollutkaan muistanut uudellleen varausta tehdä...
Ei hätää. Ei. Talossa tilaa kyllä juu. Vaan emäntää ei paikalla, koskapa kerta varausta ei ollut. Noo, tuota. Tunnin päästä tulee kymmenkunta talkoolaista, joille pitäisi olla pötyä pöydässä parin tunnin päästä. No hmmmm...
Pikainen suunnitelmapäivitys. Kaupan kautta takaisin keittiölle, haudekattila kiehumaan ja ohraryynipuuro hautumaan. Kun paikalle osui pahaa-aavistamaton keikkasuntio, hän päätyi avustamaan keittiöhommissa. Yhteistyöllä homma sujui ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Emäntäkin soitti jossain vaiheessa. Oli hetken aikaa aika hiljaa, kun keittiön puhelimesta vastasi ihan yllätystyökaveri ja vieläpä kertoi keittelevänsä ohrapuuroa. Mahtaa emäntää pelottaa tulla huomenna töihin, pelännee, onko keittiö kohdillaan vai ei.
Mitä tästä opimme? Ehkä emme mitään. Tai sen, että kannattaa aina välillä miettiä, mitä on tekemässä.
Sukkaset Nallesta valmistuivat. Kokoa 39. Perjantaina vien ne viemisiksi, kun lähremmä Toverin kanssa kohden Käsityömessuja ja RuskaGospelia ♥
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Niin tuttua, niin tuttua! Nyt syksyllä tuntuu, että pää on kuin seula, viime viikolla unohdin samana päivänä neljä tärkeää asiaa! Katastrofaalista!
Unohtelu ei ole kivaa.
Surkuhupaisinta minun tapauksessani oli se, etten edes tajunnut unohtaneeni mitään...
Hei! Tuo oli hyvä, kannattaa joskus miettiä mitä on tekemässä! Hymyilyttää;))
:)!
Lähetä kommentti