Veden ilo

Tänään olemme ulkoilleet aamusella ensin minigolfin ja mölkyn ja sittemmin tenniksen parissa. Iltapäivällä tutkimme luontopolun ihmeitä ja mietimme mm. mitä orava ei syö.

Äiskä on Aqvabailannut, molemmin olemme käyneet kahdesti uimassa, iltauinnilla olimme taas käytännössä kaksin.

Itse olen täällä taas löytänyt vedessä liikkumisen ja lillimisen ilon. Lapsena asuin järven rannalla, jolloin kesät kuluivat vedessä varsin luontevasti. Uimaan ei tarvinnut MENNÄ, sinne saattoi vaan pulahtaa. Vesi oli luonteva ja nautittava elementti.

Sitten seurasi hiljaisempi kausi vesielämässä, kunnes kolme vuotta sitten sopeutumisvalmennuskurssilla pääsin taas uimisen makuun. Aloitin kesällä ja sitten talven kävin työnantajan tykytukemalla uintireisulla lähes viikottain. Uin puolisen tuntia yhteen kyytiin ja vähän urakoinkin.

Kurjan kevääni aikana minua paleli niin sydänjuuria myöden, etten kerta kaikkiaan tarjennut uida ja sitämyöden uinti jäi pois elämästäni, en edes halunnut uimaan.

Nyt olen taas nauttinut täysin siemauksin vedessä olemisesta ja toivottavasti syksyn myöden saan aikaiseksi jatkaa harrastetta.

Onnellinen lomapäivä illassa, unta odotellaan.