Kirsi-Tuuli Onnenkoukusta lähetti minulle tällaisen ihanuuden taannoisen kilpailunsa palkintona. Kiitos! Ihastelin tätä huolella tehtyä, viimeisteltyä, valittua kokonaisuutta. Tämä on juuri sitä sellaista kärsivällisyyttä, joka minulta puuttuu. Ihana, että toisille sitä on suotu.
Rintanapissa lukee "Mie oon nyt puikoissa" ja sehän minulle sopii. Olen noita Virkkukoukkusen kasseja ja rintanappeja hipeltänyt, mutten ole hankkinut. Vaan nytpä on. Ja vielä punainen!
Minulle Kirsi-Tuuli oli valinnut Sinikka Svärdin runon:
Tein laulun
"Tein laulun kevätaamun auringosta,
hopeisesta kuutamosta,
hellimmistä hetkistä,
lammenrantaretkistä.
Tein laulun leikkivistä oravista
kedon kellokukkasista
harakoista oksillaan,
väreilystä öisen maan.
Tein laulun arkipäivän asioista,
pihan tuoksuvatukoista
ilosta ja surusta
oman onnen muruista."
Tämä oli ihan just eikä melkein tälle bloginpitäjälle. Itku tirahti silmäkulmaan lukiessa. Semmoinen hyvä itku. Kiitos!
3 kommenttia:
No vähänkö mullakin olis nyt tosi hyvä mieli. Olen lukenut kiitoksesi useaan otteeseen - kiitos kuuluu itsellesi kauniista kannustuksen sanoista. Ja mukavaa lukea, että pidit pienestä ylläristä.
Vai että viimeistelty ja kärsivällisyyttä vaativa - minä kun olen aina ajatellut, että te käsityöimmeiset olette juuri siihen kategoriaan kuuluvia. Minä olen tällainen suurpiirteinen mielikuvamaalari.
Kiva juttu. Tosin nyt ollaan lomareissulla ainaki tämä viikko, joten ei kiirusta asian kans. Mukavaa loppulommaa sullekkin.
Kirsi-Tuuli, onpas jännää, miten me niin kovin ajatellaan että toinen meistä on tarkka eikä itseämme pidetä :) Riippuu varmaan asiasta?
Hyvää lomareisua, Näppi!
Lähetä kommentti