Jysäys

En ollut sittenkään vielä levännyt tarpeeksi. Läksin tänään suunnitellusti töihin ja tein kaiken mitä pitikin ja vähän enemmänkin. Muutaman tunnin jälkeen tajusin olevani ihan rättipoikki. Iltapäivällä joka ikistä lihastani särki ja oloni oli kuin mankelin läpi jyrätyllä.

Tämä ei ole enää unenpuutetta, sen olen saanut paikattua. Kolmeen päivään en ole tarvinnut päikkäreitä ja yöt olen nukkunut hyvin. Tosin kaiket yöt olen nähnyt unta, että olen edelleen leirillä. Alitajunta tekee työtään ja pistää palikoita paikoilleen. Mutta olen väsynyt, huomaan, etten jaksa olla ihan oma itseni. Ja tähän auttaa aika.

Tähänkin päivään mahtui paljon iloa ja mielihyvää tuottavia asioita. Tapasin työkavereita, joitain heistä tooooosi pitkästä aikaa. Juttelin leirityökaverin kanssa puhelimessa ja jaoin väsyä. Leivoin mustikkapiirakkaa mummun antamista marjoista ja samoilla uuninlämpimillä tuoreita sämpylöitä. Lajittelimme postimerkkejä Hemun kanssa. Sain huivin pingottumaan, huomenna ehkä jo pääsen näyttämään sen pastorille. Ja ovellani kävi Toveri. Ilo nähdä pitkästä aikaa ja lisäksi hän toi minulle syntymäpäivälahjan ♥