Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.
Kaarina Helakisa
3 kommenttia:
Tämä on niin mun lempirunoja!!
Hyvää ja helteistä Riikan nimipäivää! =0)
Ihana kuva ja runo!! Oikein hyvää myöhästynyttä synttäripäivää!!! Me ollaan täällä maalla nyt, eli jos/kun pääset niin...!!????
Sennu, jos ei tapahdu jotain ihan ehdottoman mahdotonta, niin mehän nähdään! Olen yhteyksissä sit kun olen täältä kotona.
Lähetä kommentti