Kirjoittaessani olen pakkailun loppusuoralla. Tavarat ovat löytäneet laukkuihin, kotia on järjestetty sen verta, että aikanaan on mukava palata. Nurmikko on leikattu, huomenaamulla pitää vielä akva putsata. Kuljen ympäriinsä huushollissa, katselen, koskettelen, iloitsen ja haikailen. Tuntuu haikealta jättää koto. Harmittaa, että takapihalla alkavat ritarinkannukset ja kukkalaatikon kesädaaliat olla parhaimmillaan. Haluaisin niin jäädä niistä nauttimaan. Hemu toisaalta odottaa mummulan ja kummilan matkaa ja toisaalta pienestä miehestä aistii eron ikävän.
Kun tämä julkistuu, eletään leirillä toiseksi viimeistä kokonaista päivää. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että tämä päivä on yksi vaikeimmista. Leiriväsymys alkaa jyrätä täydellä teholla, koti-ikävä ränsii, sydänala puristuu välillä kasaan ja itku pyrkii silmäkulmaan. Toisaalta leirirytmi ja oman porukan huumori ovat ehkä kaikkein kukkeimmillaan.
Huomenna jo voi ajatella, että huomenna pääsee kotiin!
Kuvaan otin kolme mukaan pakkaamaani tavaraa. Lakki on Ressimyssy, jonka sain aikoinani abien poispotkijaisillan lahjana. Kaltaiselleni tiukkapipolle kuulemma teki hyvää saada lakki, joka ei päätä purista. Luulen, että sille on ollut ja on tarvetta leirillä.Rautalanka on viimevuotisen leirityötoverini lahja konfispäivänä. Mulla kun silloin leirin loputtua loppui rautalanka, josta vääntää teineille ja kaveri antoi sitä lisää. Luulen, että sillekin on ollut ja on tarvetta leirillä.
Silmälaput oli pakko ostaa keväällä Kuopiosta. Ihan leirikäyttöön nekin. Niille varmaan oisi ollut ja oisi tarvetta, mutta oikeasti ajattelen, että leirin aikuisten työntekijöiden tarpeet ovat niitä, jotka siirtyvät tärkeämpien alta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti