Työavainnippu on liitetty 4,5 viikkoa keveänä keikkuneisiin koti- ja mummula-avaimiin. Lomalle alkaissani irrotin työavaimet ja suljin ne avainkaappiin. Sieltä ne otin esiin pari viikkoa sitten, kun käväisin viemässä lankaostokseni työhuoneeseen matkalla piknikille. Sen jälkeen avaimet ovat odottaneet ottajaansa eteisen koukussa.
Nyt ne kuitenkin on nostettu taas narun päähän. Olen viimeisen vuoden aikana opetellut kiinnittämään narun joko housun vyölenkkiin tai sellaisen puuttuessa kassiin. Olen toivoton avaimien hävittäjä, aina etsiskelemässä nippuani. Oikeasti hukannut avaimia olen hyvin harvoin. Lähinnä syystä siitä, että kaikki avaimeni ovat samassa nipussa, jolloin en kovinkaan pitkälle pääse ilman sitä.
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minä olen oikeasti myös todella taitava avaimienkadottaja. Poikani teki vapaaehtoisena puutyönään hienon ja suuren avaimenperän, (kuulemma vain siksi, kun ne aina katoavat)eivätkä avaimet sen jälkeen ole kadonneet. Nykyään kadotan koko laukun. Aika usein minun kuullaan mökissäni äyskivän: "Mä vihaan tavaroiden etsimistä!"
Voi meitä, Kirsi-Tuuli! Talkoonaiset ovat jo oppineet, että kun Riikka alkaa taputella taskujansa ja pyöriä ympyrää, he alkavat etsiskellä, että missä nuo sen avaimet ovatkaan...
Ja tavaroiden etsiminen. Miten paljon siihenkin menee aikaa hukkaan!
Lähetä kommentti