Vettä!

Hemu heräsi aamuyöstä puoli neljän maissa vatsakipuun. Vessassa vierähti varmaan tunnin verran ja sitten uni jatkui äidin viekussa. Äiti ei siinä vaiheessa nukkunut kovin hyvin vaan oli koko ajan kuulolla, mihin suuntaan tauti kääntyy.

Kääntyi onneksi hyvään suuntaan, seiskan maissa Hemu nousi ja pyysi juotavaa ja syötävää. Alkoi sitten touhuta omiaan ja äiskä uinahti vielä pariksi tunniksi.

Yhdeksän maissa kömmin pystyyn ja suuntasin kahvinkeittoon. Mutta mitä kummaa! Hanasta ei tule vetta. Eikä vessan hanasta. Eikä pesuhuoneesta. Voihan rähmä ja röhmä. Soittamaan mummulle että josko saisi käydä sieltä hakemassa ämpärillä vettä. Kiitollisella mielellä siitä, ettei nuorempi enää ripuloinut!

Vettä sai mummun raanasta ja pääsin kahvinkeittoon. Aamupäivä odoteltiin veden palaamista ja mietiskeltiin miten tarpeellista se vesi oikein onkaan (sit sen huomaa kun sitä ei ole).

Puolenpäivän aikaan hermo petti ja soitin kuntaan. Siellä muutaman puhelinpallotuksen jälkeen sain jonkun päivystäjän puhelimeen. Hän kertoi että juu, meidän kulmilla tehdään niitä putkitöitä mutta kun kerran HEIDÄN KARTTANSA mukaan meille tulee vettä (ollaan kuulemma jonkun eri venttiilin takana) niin eivät ole sitten etukäteen meidän kadulle ilmoittaneet mahdollisesta vesikatkosta. Pahoitteli ja harmitteli ja lupasi, että viimeistään kolmeen mennessä vesi tulee takaisin.

Kahden maissa alkoi sitten tapahtua. Vesi palasi putkiin. Sitä piti valuttaa toista tuntia, sillä se oli ruskeaa, mustaa, violettia (?), kerta kaikkiaan sen näköistä, ettei juoda tehnyt mieli. Nyt sitä jo juo ja keräsin jopa astioihin siltä varalta, että huomennakaan ei raanasta juokse.