Iloisia jälleennäkemisiä

Tapasin tänään ne kaksi viikkoa ja kaksi päivää sitten hukkaamani sisäkengät. Tapasin ne työtoverini jalasta. Enkä olisi mitään älynnyt, ellei hän olisi minulle ystävällisesti kertonut pitävänsä kenkiäni. Sitä ei tarina vieläkään kerro, minne kenkäni olin kirkkorakennuksessa hukannut. Joku ystävällinen sielu, luultavimmin emäntä oli ne naulakon alle kuitenkin toimittanut. Ja työkaveri kun letunpaistossa tarvitsi sisäkenkiä, oli ne huomannut, tunnistanut minun kengikseni, todennut sopiviksi ja uskaltanut lainata. Kun vielä muistaisin ne huomenna tuoda kotiin asti.

Löysin myös ulkoilupukuni. Sen jätin kaksi viikkoa sitten tietoisesti leirikeskukseen sieltä lähtiessäni. Ajatus oli, että viime viikon leirillä sille voisi olla käyttöä. Ja niin sille ois ollutkin. Se ei vain viime viikolla ollut enää siellä, minne olin sen jättänyt. Luulin viime viikolla tuoneeni sen kuitenkin kotiin. Kotia tullessa huomasin, ettei se täällä ole. Tänään kävin riparilla tunteja pitämässä ja samalla kyselin, että onkohan kukaan nähnyt yhtä ylimääräistä ulkoilupukua. Olihan olihan. Jälleen emäntä asialla. Minne minä ilman heitä joutuisin? Hukkaan!

Huolimatta siitä mitä tuo leppäkerttumittari tuossa reunassa juttelee niin lomaan on tasan yksi (1) työpäivä. Siihen onkin sitten ahdettuna kaikki mahdollinen hommantouhu, joka pitää hoitaa alta pois. Huomenna saan myös luopua siitä toisesta työpuhelimesta. Loman jälkeen palaan vain ihan omaan tavalliseen virkatyöhöni.