Toimitin illanpuhteessa raivaustraktorin virkaa. Monen monta asiaa on kädestä laskettu, jätetty ja unohdettu just siihen, mihin ensin ovat sattuneet. Muutaman päivän kun laiskottelee siitä vähimmästäkin tavaran paikoilleen laittamisesta (meillä ei todellakaan olla koskaan tillin tallin järjestyksessä), alkaa tuntua, ettei huusholliin enää mahdukaan.
No nyt taas mahtuu. Pyykit, lehdet, astiat, kaikkialla valtoimenaan leviävät Aku Ankan taskukirjat ja äidin kimpsut, kampsut, kassit ja nyssäkät on nyt tainnutettu aloilleen. Mukavalta tuntuu!
maanantai 11. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Sama homma täällä tuvassa. Meillä on niin pienet tilat, että joka ilta on tietyt kuviot läpikäytävä. Mun motto nykyään onkin, että jos sille-tälle-tuolle-tavaralle ei ole paikkaa, se ei asu meillä vaan joutaa pois! Tulin kevätjuhlimasta töistä iltamyöhällä ja aloitin raivaamisen (ja ohjeistamisen raivaamiseen) eteisestä jo ennen kenkien riisumista... huh-hah-hei!
On muutes totinen tosi, että kun mutaman päivän antaa itelleen luvan olla huomaamatta niitä rompekasoja niin sit ne kasvavat niin isoiksi ja sekaviksi, ettei niitä enää voi olla noteeraamatta. Mutta mikä palkitseva hyvä mieli sen päälle, kun on ottanut itseään niskasta kiinni ja saanut tavarataivaan aloilleen.
Niin tutun kuuloista. Suosittelen lämmöllä koti kuntoon -vuoroja, joissa joka päivälle on jokaiselle perheenjäsenelle yksi huone. Oma homma pitää hoitaa; huoneesta tavarat omille paikoilleen. Kun vuorot lähtevät pyörimään,kohta huomataan, että eipä paljon järjestelmistä olekaan, kun joku on edellisenä iltana hommat tehnyt. Minun jäkätys on jäänyt puolta vähemmälle, kun vuorot pyörivät. Täytynee kyllä todeta, että keppien kanssa kinkatessa, villakoirat saivat rauhassa villiintyä eikä haitannut.
Kirsi, loistava idea! Itse asiassa Hemu joskus näki teidän jääkaapin ovessa sen listavuoron ja suunnitteli silloin, että meilläkin pitäis :) Meillä on varmaan ollut laiska äiti...
Lähetä kommentti