"Taival raskas hän harhailee
surunsa rikkoma tyttö harhailee
Kahlaten hangessa tuo
muistojaan vaalii sylissään
kuin kaksi kulkijaa nuo
joilta vain yhdet jäljet jää
toiset lumen aika hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
Villapaitaasi hän kietoutuu
siihen josta tuoksusi jo haalistuu
Kylminä pakkasöinä helmikuun
murheensa haavat jälleen tulehtuu
kunnes ne lumen aika taas hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
Kuoleman tanssia hän nilkuttaa
askele askeleelta syvemmälle vajoaa
Ehkä elämänsä vielä takaisin saa
jos sen riekaleita kasaamaan hän uskaltaa
ennen kuin ne lumen aika hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään."
- Juha Lehti, Sir Elwoodin hiljaiset värit, levyltä Sattuman kauppa
Ja ystävät, älkää huolestuko, ei hätää! On vain se päivä vuodesta.
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
(((Cyberhaleja)))
Kauniit surulliset sanat. Ihana kuva blogibannerissa.
Halaus!
Ja onnea uudelle pohjalle, minähän ennätin hörpätä teet vääräänkurkkuun, kun eksyneeni luulin. (Ai miten niin struktuurinhakuinen olen ;0)?)
Voimia ja halaus täältäkin!
Sari
Kiitos, Siskot! Otan rutistukset vastaan ja iloitsen niistä!
Blogipohjan uudistus iski päälle viime yönä ja vähän se on vielä keskenkin, pitää näitä värejä tämmätä vielä kokeillen.
Kirsi T, pieni yllätys aamussa pitää mielen virkeänä?
Lähetä kommentti