Tällä viikolla jo kaksi tulostinta on joutunut hyökkäykseni kohteeksi. Itsepä ovat sitä kerjänneet, kumpikin ruvennut tökkimään ja tuittuilemaan ihan ilman syytä. Omani söi paperin ja työkaverin tulostin ei ottanut paperia.
Kaikkien laillisten ja nättien keinojen jälkeen näytettiin vähän nyrkkiä, käänneltiin ja väänneltiin, rutisteltiin ja kiristeltiin. Omani korjaantui repimällä syttyrälle jäänyt paperi ihan vaan voimalla pois ja tämänpäiväinen korjaantui käynnistämällä tietokone uudelleen. Ihmeellistä tuo tietotekniikka.
Sain maanantaina hälyn aikaan paikallisessa automarketissa. Kahdesti jo kauppaan sisälle pyrkiessä. Kaupan portti alkoi vilkkua punaista ja huutaa, kun yritin sisälle. Kävin neuvonnassa, jossa kyseltiin vain, että onko uusia vaatteita tms. Eipä ollut, mutta kamala väsy ja halu vain käydä ostamassa se maito ja päästä kotiin. Niinpä kun kolmannella yrittämällä portti pysyi hiljaisena, marssin sisälle ja tein ostokseni. Arvaatte, että portti hälytti kassan jälkeen. Ja kansa katsoi: MYYMÄLÄVARAS!
Selitin kassalle että oli hälyttänyt jo kauppaan pyrkiessäni. Kassa kutsui vartijan, joka johdatti minut takahuoneeseen. Siellä sellaisella käsihärvelillä tutkien selvisi, että hälyn aiheutti jokin lompakossani. Purin kaiken lompakostani pöydälle, mutta edelleen lompakko vain piippautti konetta.
Vartija tutki lompakkoni ja repi! sen vuorin sisältä lopulta pois sellaisen metallisen hilpakkeen, joka oli aikanaan toiminut lompakkoni hälyttimenä ja oli lompakkoa ostettaessa poisaktivoitu. Nyt se jostain syystä oli aktivoitunut uudelleen ja aiheutti hälytyksen.
Olin tuolloin niin tötterössä, että olin vain onnellinen, kun pääsin maitoineni vihdoin kotiin. Ehkä hyvä, sillä olisin saattanut ärsyyntyä lompakkoni tärvelemisestä ja siitä, että jouduin tosi pitkien katseiden kohteeksi marssiessani vartijan perässä.
Hyvää viikonloppua!
perjantai 27. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Voi ei, mikä kauppareissu! Minä olisin ollut jo aivan paniikissa. Ja todellakin ne katseet, kun portti alkaa huutamaan. Mene uudestaan kauppaan ja kerro KOKO tilanne. Vähintä mitä voivat tehdä on korvata lompakkosi. Leppoisaa viikonloppua! Kirsi
Kas kun olimma ihan samaan aikaan toistemme luona kommenteeraamassa. Hauskaa!
Onneksi olin tosiaan niin väsy, etten tajunnut edes panikoida...
Voi millaisia kuulumisia *huokaus*. Nyt todella toivon, että viikonloppu tuo sinulle tullessaan lepoa!
Ja olen samaa mieltä edellä kommentoineen Kirsin kanssa siitä, että olisivat voineet edes korvata rikotun lompakon.
Toivottavasti tämä päivä tuo tullessaan valoa ja iloa =0).
Miten kukaan voi luulla sua myymälävarkaaksi???Harmillinen juttu.
Mä "korjaan" kans teknisiä laitteita ravistelemalla,kiroilemallayms.Vaikeita laitteita...
Toivottavasti olet saanut levättyä ja katsottua kisoja,täälläkin insinöörin kanssa seurattu ahkerasti ja mikäs sen mukavampaa kun mitaleitakin tulee:-)
Sari
Moikkis Kirsi ja Sari!
Totta totisesti olen levännyt, nukuin pitkään ja vielä päikkärit päälle. Ja taas haukottaa.
Sari, nauroin tuolle ravistelulle, se on minust ihan luonnollinen kieno noiden onkelmien hoitoon.
Kökkö mikä kauppareissu! Kamalaa. Ehkä syy väsyysi on se, että sinä ja minä olimme yhdessä kahvittelemassa viime yön...?! :)
Lähetä kommentti