Kotimaassa oli tänään artikkeli, nettilehdessäkin jotain siitä, miten ulkonäköpaineet ovat jo arkipäivää pappien työssä.
Että ihan oikeasti vihkipappikin valitaan sen perusteella, että tämä näyttäisi hyvältä valokuvissa? Tai että papilta toivotaan, että "jos et nyt siitä Jumalasta kovin paljoa puhuisi", näytät vaan hyvältä.
En todellakaan olisi moista ikinä edes tullut ajatelleeksi. Kai sitä katsoo seurakunnan palkkatyöläisenä asioita niin sisältä päin, että moinen tuntuu aivan mahdottomuudelta.
Minusta pappi ei toimituksissa ole kuitenkaan mikään seremoniamestari tai ohjelmantuottaja, vaan välittämässä Jumalan tekoja ja tietysti vihkimisessä ihan viranomaisroolissa.
Tätä pitää kyllä vähän makustella. Ja sit myöhemmin tulee varmaan budjetteihin semmoinen kustannuspaikka kuin "ulkonäköehostuksen palvelumaksut". Jepjep.
torstai 5. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Voi äääk, tuleekohan musta työtön isona! Kamalaa! Ja sit toisaalta, ei tuossa tilanteessa kuitenkaan ole ihan soveliasta sanoa, että "jos pari sitten menisi valitsemaan maistraatista sen näteimmän virkanaisen naittajaksi" vaikka varmaan mieli tekisi..
Niinpäs niinpäs, seurakunnassahan kyllä palvellaan niitä, jotka palvelua pyytävät. Mutta eihän sitä kaikki maistraatinkaan virkaihmiset varmaan missikisoista sinne töihin tule.
Perusajatus mua vaan hämää. Se, että vihkijä jotenkin rinnastuu vaikkapa tiloihin tai koristeisiin ja olisi samalla lailla valittavissa hääparin tykkäämien ulkonäköasioiden takia. Kun minusta se vihkijä on siellä kyllä ihan toisesta syystä kuin koristeena valokuvissa / videolla.
Minulle, joka paljon laulan häissä ja muissa srk:n tilaisuuksissa on tullut vastaan monenmoista. Ei ulkonäöstä (!!) nyt vielä ole vihjailtu mutta toiveita vihkimisen suhteen on ollut monen kirjavia. Juuri näitä, "ettei sitten sitä Jumalaa mainittaisi tässä vihkimisessä" tai "haluamme vain virsiä, joissa puhutaan eläimistä." Eläinpariskunnalta kysyinkin, että käykö sitten se virsi, joka alkaa "kuin peura nuolen alla juoksen...";0) Toivottavasti tällaiset pysyvät marginaalitapauksina.
O tempora, o mores!.
Toinen asia, joka vähän tätä liippaa ja joka on tökkinyt minua jo hetken aikaa on se mielikuva vastakkainasetttelusta, että jos haluaa kirkkohäät, ne ovat automaattisesti semmoiset isot komeat kaiken kattavat pippalot. Ja että jos haluaa pienet häät niin pitää käydä maistraatissa vihillä. Oikeasti. Kirkolisenkin vihkimisen voi sopia ihan just niin pieneksi kuin tahtoo. Ei sielläkään tarvitse olla kuin pari, papppi ja kaksi todistajaa. Eikä kirkollisen vihkimisen jälkeen ole pakko lähteä kartanoon juhlia pitämään jne. Tämä tuntuu jotenkin unohtuvan ja tällaista mielikuvaa ruokkivat jutut lehdissä ja telkkarin hääohjelmissa. Tämä on myös (yksi) syy, miksi järjestelmällisesti vastustan rippileirien leirihäitä. Nehän ruokkivat heti tätä mielikuvaa myös.
Luin myös tuon artikkelin ja aattelin kyllä että jo on mallilleen mennyt. Ite en kyllä aikoinaan ulkonäön perusteella pappia valinnut (kalju vanha mies vihkipappina virn*).
Ai, tämä sama ulkonäkötrendi koskee myös pappeja. Ei ole kauan, kun Opettaja-lehdessä oli juttu siitä, kuinka kesäkuun ekat viikot on buukattu vain opettajien kauneusleikkauksille (ehtivät kesän aikana parantua kunnolla).
Oppilaiden kommentit opettajien ulkonäöstä ajavat opettajia yhä useammin kauneusleikkauksiin. Aivan käsittämätöntä tällainen?!?!
Moi Näppi ja Tahja.
Kuulin tuosta opettajien ulkonäköpaineasiasta yhdeltä tutulta ja ihmettelin sitäkin suuresti. Ihan oikeestiko meillä ihmisillä on jo kanttia vaatia palveluammateissa olevilta sitä, etä niiden pitää miellyttää meidän silmää. Eikö ammattaitaito enää riitä?
Ei vissiin...
Lähetä kommentti