Meitsi vietti viime yönä jälleen vilkasta yöelämää. Nukuttuani muutaman tunnin havahduin ja totesin, että on liian hiljaista. Akvaarion suodattimen lurinaa ei kuulunut. Väsytti, mutta pakko käydä tarkistaan, ettei aamulla löydy sataa litraa kalasoppaa nurkasta. Poukkosin pystyyn ja miltei törmäsin seinään. Siis MISSÄ mä olen?!? Hetken päätä ravisteltuani totesin nukkuvani Hemun huoneessa, en tavalliseen tapaani olkkarissa. Joo ja siksi ei akvaarion lurinakaan kuulu, ovi kun oli kiinni. Nou hätä ja päätä uudelleen tyynyyn ja unta kuuppaan.
Muutama tunti unta ja känny piippaa "akku lähes tyhjä". Voi räkä, inhottavin piipitys, mikä voi aamuyöstä kuulua. Puhelimesta virta pois jai unten maille. Puolen tunnin päästä "akku lähes tyhjä". Miksi tämä piippaa vaikka virta on pois? Yritin sohia akkua irti, mutten onnistunut. Siirsin puhelimen eteiseen hattuhyllylle lapaslaatikkoon, piipitelköön siellä. Takaisin unille. Ja sitten. Puolen tunnin päästä "akku lähes tyhjä". Ei voi olla totta! Eikä se ollutkaan. Siinä vaiheessa vasta tajusin, ettei se ollut minun vaan Hemun puhelin, joka piipitteli...
Toisestakin puhelimesta virta pois ja sitten unta piisasi häiritsemättömästi ja pitkään.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Susanko se teillä viime yönä nukkunut? ;-)
Sari
Minättä ne jotenkin kuvittelin, että kun lapset kasvavat ja ovat ehkä tovin poissa kotoakin, niin yöt rauhoittuvat ja saa nukkua täysiä öitä... Sinun mukaasi siis niin ei välttämättä käy =0)
Sari, sinä osuit NIIN naulan kantaan!
Ja Kirsi, niinhän sitä kuvittelisi :) Sit kun lapset ei enää järjestä ohjelmaa yöksi niin sitä pitää itse järjestää.
Lähetä kommentti