Hetken kuluttua soitin jo koululle. Hemun omaope vastasi opettajanhuoneesta, sanoi, että kyllä joitain takseja on tullut, mutta ei hän tiedä, onko juuri Hemun taksi tullut vai ei. Sanoi, ettei osaa sanoa, kauanko meidän pitäisi vielä odotella. Hei kun helpotti? Kymmentä yli 9 Hemu sanoi, että nyt häntä palelee niin, että mennään omalla autolla. Ja juuri kun peruutin auton katoksesta näin, että nyt se taksi kääntyy meidän tielle. Just. Hemu kun niin tykkää ja osaa sopeutua noihin nopeisiin tilannemuutoksiin. Not. Itku silmässä lähti sitten taksiin. Oli ollut kiukkuinen kuin ampiainen kouluun päästessään, avustaja sanoi hakiessani, että oli tuiskahtanut opelle heti alkajaisiksi. Mutta sitten olivat päässeet opintien alkuun tällekin viikolle.
Novitan lehti tuli. Minun niin tekisi mieleni tehdä tämä. Kuva Novitan. Se on Luxus Cottonia tai jotain, mutta tiheydeltään vastaavaa oisi Tennessee. Ja sitä kun oisi noita eri värejä ihan kiitettävästi tuolla. Sorruin myös keskeyttämään bambuneuletakin hihan kutomisen (taas muistin miksi liivimekot on niin paljon mukavampia) ja nostin puikoille farkunsinisen! Teddyn.
2 kommenttia:
Tosi kurjaa! Luulis että sieltä vois edes ilmottaa et on myöhässä. Mä täällä huudatan JuhaTapiota ja mietin, et pitääkö vaipua kaksikymppisen synkkyyteen vai tsempata itsensä toimeliaaksi.
Mietin kans, että voi kun ois kätevä semmoinen tekstaripalvelu, että sieltä vois lähettää ryhmätekstiviestin kyytiä odottaville, jotta nämä vähän tietäisivät, missä mennnään.
Juha Tapion huudatus ehdottomasti jes! Ja se, ollako sopivassa synkkyydessä vai tsempatako, se on vähän tilannekohtaista. Väliin se synkistely tekee terää :)
Lähetä kommentti