Nimpparia ja liikennettä

Meillä ei varsinaisesti nimppareita tänään juhlittu, mutta ilomieli oli sekä kouluun lähtiessä että sieltä palatessa. Koulussa sai tarjota karkkia, jota viime viikolla ensin mietteissä valikoitiin ja sitten perjantaina hartaudella ostettiin. Pieni sankari oli niin ylen tyytyväinen, kun sai tarjota.

Nimpparilahjoja availtiin jo pitkin viikonloppua, mutta niinpä vain tänään oli vielä Kummilan väen paketti postilaatikossa kotiin palatessa. Iloa piisasi, kiitos kovasti!

Tauti oli talttunut ja uimakerhon kevätkausi aukeni Hemun osalta. Pitkästä aikaa uimassa, oli ollut kuulemma vähän outoa heitellä kuperkeikkoja vedessä ja hyppiä, mutta mukavaa silti.

Aamulla ajelin töihin ja liikennevalo vaihtui keltaiseksi. Jarrutin aika äkkinäisesti, liukastakin oli. Sain kuitenkin pysähtymään ihan ajallaan. Takana tuli auto, jonka (mies)kuskille jarrutukseni tuli yllätyksenä. Hän ei olisi saanut pysäytettyä ajoissa, mutta onneksi viereinen kaista oli tyhjä, joten hän ohjasi sinne, pysähtyi rinnalleni ja alkoi jurputtaa ratin takana. Mulkoili minua, huitoi käsillään ja suu kävi koko ajan. Sanoja en kuullut, mutta arvelin sen menevän jotakuinkin näin: "Sinä tyhmä nainen, mikset mennyt, kato nyt, melkein ajoin perääsi..." Minä irvistelin takaisin ja viittoilin kohti punaisena palavaa liikennevaloa.

Yhden kerran on perääni ajettu tällaisessa tilanteessa. Silloin kyllä oli kesäkeli eikä liukasta. Valo vaihtui keltaiseksi ja minä pysähdyin. Silloin peräänajaja oli nuori nainen, joka totesi luokseni tullessaan: "Minä luulin, että sinä menet vielä".

Eli siis, meillä täällä päin yleinen liikennevalokulttuuri on se, että kun vihreä valo palaa, jono etenee nykyttelemällä ja tököttelemällä ja mieluusti vähän jarruvaloa painellen. Sitten kun syttyy keltainen, painetaan kaasu pohjaan ja mennään. Ja muutama auto menee vielä punaisellakin. Olen nyt reilun kymmenen vuotta autoillut tässä kaupungissa enkä vieläkään oikein tajua, miksi näin.

Pääsinpäs avautumaan.