Yleisesti ottaen olen tyytyväinen itseeni ja tapaani olla äiti. Teen valintoja, kuten vaikka sen, että mieluummin neulon kuin silitän. Ruokaa meillä on kuitenkin tähän saakka löytynyt, kouluun ja töihin lähdetty suht ajoillaan, pyykkiä pesty ja villakoirat kerätty ainakin ennen kuin ovat alkaneet haukkua.
Ja sitten, jostain, ohi oikealta, vilahtaen vasemmalta, se tulee. Arvio, arvostelu, sana, katse, teko, joka saa minut vakuuttumaan siitä, että olen huono äiti. Asiat pitäisi tehdä toisin. Pitäisi käyttää aikansa toisenlaisiin asioihin. Pitäisi kasvattaa, pitäisi siivota, pitäisi pitää kuria, pitäisi olla kaikkea muuta kuin mitä on.
Tämä on minulle tosi arka ja herkkä kohta. Olen aivan auki tässä asiassa. Minuun on helppo tökkäistä, pistää, sohaista. En paljoa tarvitse, kun silmät jo tiristyvät vesiin ja sydänala puristuu kasaan.
Ja kaikesta huolimatta. Vaikka niin paljon pitäisi tehdä toisin, yhdestä asiasta olen varma. Siitä, että kaikkeni teen sen eteen, että Hemulla olisi hyvä.