tiistai 16. joulukuuta 2008

Siis eilen

Halusittepa tai ette, niin minäpä kerron, mitä eilen töissä tapahtui.

Istuin talon alapihalla olevassa työhuoneessani tietokoneella ja kirjoittelin matkalaskua, kun yht'äkkiä tuli tunne, että joku katsoo. Ja katsoihan siellä, ikkunan takana nuori mies. Se ei ole ollenkaan tavatonta, sillä alaovi on yleensä lukossa ja niinpä riensinkin ovea avaamaan.

Jäppinen työnsi mulle sellaisen tavaranvastaanottolistan käteen, jossa vaiheesa tajusin, että kas, siinähän on myös iso rekka miltei ikkunani alla. Siinäkin vaiheessa vielä kuvittelin, että tää on ihan normijuttu, meille on talolle tulossa kopiopaperia tai pesuaineita tai pehmopapereita, silloin vain alaovi selkoselleen, nimikirjoitus paperiin ja tavarat sisälle.

Kunnes vilkaisin paperia. Siinä luki pelottavan isoja kilomääriä, Kemiraa, lannoitteita ynnä muuta sellaista, joka ei millään ollut tavaraa, jonka olis kuulunut tulla omasta lähiovestani sisään. Aloin äkistä ja bongasin lapusta yhden puhelinnumeron, jonne soittamaan, toivoakseni työkaveria ja tavaran tilannutta henkilöä tavoitellen. Tämä ei tiettykään vastannut, soitto toiselle kiinteistöpuolen miehelle, ei vastaa tämäkään.

Paniikki alkaa nostaa päätään, ajattelin vain, että jos se jäpiskä kerkiää purkaa lastin tuohon mun ovelleni niin sit se on ihan vääräs paikas ja ukoilla kova homma siirtää sitä.

Kesken mun säätämisen jäppinen kysyy: "Saako teiltä kahvia?" Öö, tota juuei meillä ei nyt just ole kahvia, normiolosuhteissa keittiöllä on miltei aina kahvia keitettynä mutta tietty just eilen emännät tulivat vasta iltavuoroon. Niinpä tuotin pettymyksen, ei kahvia ja sitäpaitsi tämä nainen ei osaa päättää, puretaanko se kuorma siihen oven eteen vai ovesta sisälle vai eikö koko oven läheisyyteenkään, soittelee vain hulluna kännykällään eestaas eikä kukaan vastaa. Annoin varmaan oikein loistokuvan itsestäni ja työpaikastani.

Varsinkin, kun läksin pikkukengissäni kipittämään talon nurkan taakse etsiäkseni kiinteistöukkoja ja samalla kiljuin jäppiselle, ettei ihan vielä purkaisi kuormaa.

Onneksi! J löytyi työhuoneensa nurkalta ja läksi mitään kyselemättä mukaani. Sopi kuorman purusta ja lupasi vielä keittää jäppiselle kahvit. Joku sentään meillä osasi hoitaa homman.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ai jai mä voin silmissäni nähdä tuon Susan tilanteen!Ja tuo "saako teiltä kahvia",olit varmaan just että mitä,kuka,häh?
Uusia juttuja odotellessa
:-)
Sari

Sennie kirjoitti...

On sulla ollut seikkailuja kans, niin kuin siellä kaupassa myös, heh. Taitais olla tarvetta kunnon lomalle..? :)

Riikkis kirjoitti...

Juu te tunnette mut NIIN hyvin, että pystytte kuvittelemaan tilannetta.

Sennie, loma todella tulee tarpeeseen ja se on onneksi ihan lähellä! Olen huomisen pvän pois, sit pe töissä ja sen jälkeen menen töihin vasta viides! ensi kuuta...