keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Epäilyttävä henkilö

Kävin tänään viemässä myyjäismainosta paikalliseen kauppaan. Marssin sisään mainoksen ja nastapussin kanssa, kysyin ohikulkevalta myyjältä luvan mainoksen kiinnittämiseen, tein sen ja meinasin marssia ulos kaupasta niine hyvineni.

Onneksi kiinnitin huomion kassalla seisovaan myyjään. Meinasin kävellä kassan "ohi", mutta sanoin myyjälle päivää. Hän sanoi päivää, katsoi pitkään ja totesi: "Saanko pyytää tänne kassalle?" Siinäkään vaiheessa en vielä mitään tajunnut, totesin vain että ilman muuta. Myyjä kysyi, mitä minulla on kädessäni, jolloin esittelin kotoa tuomani minigrip-pussillisen nastoja ja kaivelin takkini taskuista kaikki avaimet ja käytetyt nenäliinat ja eriparilapaset kassatiskille. Sillä kohtaa vasta aloin ymmärtää, että minua mahdettiin epäillä myymälävarkaudesta.

Selitin, miksi kuljettelin nastoja mukanani ja totesimme yhteistuumin ja hyvässä hengessä, että epäily oli aiheeton, mutta toki myyjällä oikeus tarkistukseen. Astelin kaupasta ulos ja ajattelin, että oho! Onneksi sentäs tajusin reagoida myyjän katseeseen ja kommentteihin enkä vain kävellyt normaaliin "ihan pihalla kaikesta" -tyyliini kaupasta ulos.

5 kommenttia:

Geraldo Maia kirjoitti...

Riikkis,
Hauskaa Joulua ja onnellista uutta vuotta!
Geraldo

tahja kirjoitti...

Hih, hauska ajatella sinua nastoinesi kassalla, ja aivan pihalla, että mistä edes on kysymys... Kiitos illan nauruista! :D

Riikkis kirjoitti...

Nimenomaan, Tahja, nimenomaan ihan pihalla! Minuukin vain nauratti, kun onneksi ei ollut mitään todellista tilannetta. Jäin vaan jälkikäteen miettimään, että oisko pitänyt sanoa että tuota SEURAKUNNAN mainosta toin...

Hyvin jouluin ja uusin vuosin myös!

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hyvä myyjä. Ei ruvennut paapattamaan vaan kohteliaasti hoiti homman. Sanoisin hyväksi asiakaspalveluksi!
Lähden tästä testailemaan asiakaspalvelua minäkin, kunhan saan hattuhyllyn siivottua.

Muru laski eilen omatoimisesti pulkalla lumikasan päältä - suoraan pihan puisen penkin alle ja löi otsansa. Itku tuli, ja kuhmu muttei kummempia.

Murun äitee

Riikkis kirjoitti...

Oi Muru! Ja pieni pää! Onneksi selvisi kuhmulla ja itkulla. Aina voi kaikkea sattua!