Joidenkuiden jännittävien vaiheiden (esimerkiksi sen, että perille päästyämme huomasimme ulko-ovien olevan lukossa emmekä nähneet ketään missään) jälkeen eilinen retki tuli suoriuduttua kaiken kaiken kaikkiaan hyvin. Lyhykäisyydessään retki meni näin: mennään Helsinkiin ja tullaan pois.
Tänään nukuin myöhään, etsin kolmisen tuntia kalanruokapurkkia (senkin voi hukata ihan helposti!), leikin samalla pomminraivausyksikköä ja pistin tavaroita täällä sekamelskassa paikoilleen. Nyt on kivaa ja siistiä.
Oon varmaan vähän väsynyt ja silleen, mutta jonninsortin alakulo on mielenpohjaan hiipinyt. Päätin ottaa siitä kaiken irti ja kuunnella tätä.
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No mistä nyt sellainen alakulo johtuu? Ei kait retkiseura ollu niin masentavaa, että sen takia mielikin masentuu ;D
T: Kaisu
No EI todellakaan, retkiseura oli riemukas ja erilaiset avautumiset rentouttivat mieltä.
Luulen, että alakulo enimmäkseen ihan vaan väsyä.
"Kyllä se tästä, se menee kyllä ohi, se kuuluu tähän ikään ja kaikista tuntuu joskus tältä."
Ja lääsyn lääsyn...
Sori sisäpiireily!
Lähetä kommentti