yöllä kotiin kun kävelen
niin askeleissani outo kaiku on
hiljainen kylätie
kuun valossa kiiltää
yksin onneton
kirkon kohdalla seisahdan
ja kello kolme tornissa lyö
hautausmaan kivet kosteina kiiltää
on elokuun viimeinen yö
jostain kuuluu rekan ääni
kuin levoton eläin
yössä vaeltaa
se pohjoista kohti kulkee
maha täynnä etelän mannaa
pieni kylä
pienet kadut
pieni maailma
ahtaat sadut
tie kostea kuiskailee
sä mitä vielä täällä teet
maailman syrjässä
sydän syrjällään
yön sylissä
melkein yksinään
minä ja elokuun viimeinen yö
tutun talon luona seison
ja varjoista ikkunaasi tuijotan
jokin kaukainen haava aukee
ja itseni matkaan pakotan
pieni kylä ...
sanat: J.Lehti
© J.Lehti
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Extrarutistus (((sulle))) tälle päivälle - jos oikein muistan päivämäärän...
Kiitos, Sennie!
Kyllä muistit ihan oikein. Siksipä juuri tuo biisikin oli tuossa.
:0( Olen sanaton. Olen pahoillani. Huomisessa uusi voima.
Kiitos, Kirsi.
Riikkis, huomisessa on todella uusi voima.
Rutistus ja hali niin että toivottavasti (uskottavasti) tuntuu.
Kyllä minäkin muistan.En ole vain päässyt koneelle.
Mutta muistan kyllä itsekkäistä syistä, Haukkala oli aivan hoo moilanen, kun menimme alttarille tapahtuman jälkeen pyytämään siunausta.
En tiedä miten sinua lohduttaisin, koska ihmisellä ei ole siihen sanoja Sanoista huolimatta. Ainoa lohdutus on meillä Isän Jumalan syli Jeesuksessa Kristuksessa. Siihen sinua kannan ja Hemua kanssa. Hän ei ole vain lohduttaja vaan lohdutus, kuten tiedät.
Nimimerk. kokemusta on - anneli
Kiitos, Anneli. Luinkin tuolta Sennien puolelta, että teillä on vuosipäivä 1.9.
Lähetä kommentti