Iltapäivällä tuli sade rankka. Vettä tuli oikosenaan pitkän aikaa. Maa ei jaksanut enää imeä vettä sitä mukaa kuin sitä taivaalta tuli. Parvekkeen katolta tuli lisää vettä nurmikkoparalle. Hemu kyllä nautiskeli sateesta teltassa, se oli kuulemma kivaa.Meinasin ottaa kuvan, mutta siitä olisi tullut liian surullisen näköinen. Sade sai parvekkeella aikaan monenlaista tuhoa. Kukkapenkistä valui multaa parvekkeen laatoille, yrttikori kastui niin painavaksi, että hylly putosi. Ja putosi tietysti poikien tomaattien päälle, katkesivathan ne.
Joka paikka täynnä multaa, vettä, kuraa, sotkua :( Istuintyynyt litilötimärkänä, lisäksi veteen oli sekoittunut katolta valunutta likaa. Itkukaan ei ollut kaukana hävitystä katsellessa.
Eipä siinä auttanut kuin tyhjätä märät römppeet pois, katkoa lopullisesti kaatuneet kasvit, kuivailla mitä kuivailtavissa oli, huuhtoa laatat ja toivoa, että paistaisi ja tuulisi. Aika kivasti onkin tähän mennessä jo kuivahtanut. Pyykkikone on pessyt tyynyt, nyt on sauna lämpeemässä, että saa ne ja muutamia huuhdottuja partikkeleita kuiviksi. Onni oli, että Hemun asterit olivat parvekkeen "lipan" suojissa niin, etteivät ne kärsineet. Ne ovat komeasti nupulla nyt ja kukinnan alkua odotellaan, surku ois ollut, jos oisivat nyt katkeilleet.
Viime yönä saimme molemmat unta ja teki hyvää. Aamulla alkoi koulu vasta yhdeksältä, minä sain nukkua lähemmäs kahdeksaa ja Hemu vähän yli. Jaksussa huomaa kyllä eron selvästi.
2 kommenttia:
Minuakin melkein jo itkettää tämä jatkuva sade!! Kesäkukkatonkat ja purnukat lainehtivat. On tämä kattoremontillekin melko kelju keli - tosin ei parempiakaan ole koko kesänä ollut.
Että nuori mies teltassa! Rohkea rokan syö, sanotaan. Minä olen kovan sateen ja ankaran tuulenkin suhteen pelkuri, ukkosella lamaannun. Muutama vuosi sitten jäin ukkosmyrskyyn juoksemaan, säikähdin lähelle iskevää salamaa ja kompastuin talomme rappuralliin - ralli leikkasi jalkani polven kohdalta syvästi auki, muistoksi 65 tikkiä! Kun palasimme sairaalasta, Mieheni kiskaisi rappurallin peltoon, josta sitä ei yhdeksän vuoden aikana ole löytynyt, vaikka peltoa on kynnetty. Elän toivossa, että se löytyy joskus tulevaisuudessa ja tälläkin keltaisen mökin tontilla havaitaan olleen 'älyllistä elämää' ;0).
"Mutta sade saisi jo riittää!!" huudan minä...
Hui kauhistus, mitä sulle onkaan sattunut. Kirjaimellisesti sattunut. 65 tikkiä kuulostaa jär-kyt-tä-vältä... Mulla on ollu kahdesti 2 tikkiä ja ihan siinä riittävästi oli paranneltavaa...
Lähetä kommentti