Sunnuntaina iloitsimme kummilan väen vieraanvaraisuudesta, ihana aamupäivä, kiitos vielä! Joko pesäpallo löytyi? Iltasella kirmasimme vielä Tuuriin, sieltä ei kyllä ostettu juurikaan mitään, mutta mitäs siitä.
Eilinen meni ihan vain ollessa ja öllötellessä, minä, äiti ja äidin kissa nukuimme kaikki jopa päiväunet, Henri oli ainoa, joka jaksoi koko päivän.
Tänään postilaatikko tursusi kotiinpalatessa, siellä oli huutonetistä ostamiani kankaita ja Marikan Nukkekodintieltä lähettämä Toverikuun posti:
Kiitos Marika, tykkäsin kovasti. Muistikirja on vallan ihastuttava, mietiskelen, mihin käyttöön maltan sen ottaa.
Viikonloppuna virkkasin sinisestä Tennesseestä kakkosen koukulla äidille kaulassa kannettavan pikkukassin, jossa voi kuljettaa pieniä tavaroita, kuten silmälaseja tai lääkkeitä kyynärsauvoilla kulkiessa. Kuvaa pussista ei ole, mutta merkattakoon kuitenkin valmistuneisiin.
Ufona ollut Fifi tuli kudottua valmiiksi, nyt se on pingotettuna Hemun lattialla, katsotaan, millainen siitä lopulta tulee. En malttanut sitä kuitenkaan purkaa, vaikkei se ihan ollut sitä mitä halusin.
3 kommenttia:
Vai ei oltu makkaran paistossa ja uimassa. Kävelin eilen sauvojen kanssa kurkkaamassa, oletteko tulleet, mutta ei näkynyt eikä kuulunut. Tyhjän kanssa kotiin. Ajattelin nääs, että kumpaakaan ei voi tehdä muualla kuin täällä. Mutta pääasia, että muuten oli onnistunut loma.
Kiitos, kun vierailittte meillä. Pojatkin sanoivat, että mukava kun aikuiset leikkii meidän kanssa. Niin... Kivaahan meillä aikuisillakin oli. Jäi vain näkemättä ne äiskien hurjat kunnarilyönnit. Pesäpalloa ei olla ehditty etsimään, mutta elän toiveessa että joku kaunis aamu se löytyy keskeltä pihaa (naapurit välillä palauttelevat kadonneita palloja).
Kirsi
Moikkis molemmille.
Eipä tosiaan lähdetty maalle lainkaan, toisella kertaa sitten.
Ja tosiaan oli äideillä kivaa, jos vaan oltais päästy mailan varteen, ei palloa löytyisi naapurinkaan pihalta...
Lähetä kommentti