Fiilistelyä

Ei hyvin alkanut reissu eilen. Olin jo niin kesäajatuksissa, että huomasin vasta vähän liian myöhään ajavani kohden Tamperetta, ihan kuin en ois KOSKAAAN ennen ajanut kakskolmoselle ja sitä Virroille??? No, reitinoikaisun jälkeen olikin syytä tarkistaa kuskin ajokunto, poliisin mittari näytti nollaa ja matka jatkui.

Matkoilla kuuntelin radiota. Kuului Ismo Alankoa, Dingoa, Yötä, Suurlähettiläitä ja kaikkea muuta kivaa, jota piti luukuttaa isolla. Ja Leevi & Leavingsia, joita ei tarvinnut luukuttaa läheskään niin isolla.

Terpparissa piti fiilistellä ihan kunnolla. Tietty ois sikahienoa sanoa, että siellä olen syntynyt, mutta ei sentään, sen olen tehnyt siinä alamäen vanhassa puusairaalassa, terveyskeskus on nuorempi kuin minä :)

Terpparissa haisee ihan sille kuin aina ennenkin, semmoiselle tk:n kroonikko-osastolle. Se haju on sellainen, joka jää hiuksiin ja nenään vielä kotiinpaluunkin jälkeen. Siellä on monta tuttua hoitajaa, osa entisiltä vuosilta tuttuja, osa myös entisiä koulukavereita. Siellä on huoneet, joissa on hyvästit jätetty muutamalle läheiselle. Ja portaat, joita on kuljettu milloin itkunkyyneleet silmissä, milloin ilosta keikkuen.

Äiti voi hyvin. Maanantaina aloittavat rollaattorillaliikkumisharjoittelun. Kun se sujuu tukevasti ja turvallisesti, lupailivat kotiinpääsyä. Tikit oli otettu eilen pois ja haavat olivat tosi siistit. Tänään liikustelimme pyörätuolilla enemmältikin, äiti pääsi sillä myös päiväsaliin lounaalle. On se toista kuin istua sängyn reunalla ja syödä tarjottimelta kiikkerältä pöydältä.

Jälleen saa hattua nostaa myös osaston työntekijöille. Arjen sankareita ovat.

Eilen käyläistiin illalla paistamassa makkarat. Hyviä olivat. Vesi oli edelleen korkealla. Pääskyset lentelivät pihan yllä ja käki kukkui kaukana.

Ja jellonat veivät kuin veivätkin ne pronssimitalit. Jänskätä piti yötä myöten, tuleeko Ruotsi taas kerran takaa ja ottaa kiinni.

Nyt on 2,5 astetta "lämmintä", takapihan nurmikolla on lunta. Jos oli viikko sitten hellettä niin eipä ole enää.