Kivaa vapaapäivää / Nainen ja auto

Suunnitelma
Aamuhommat, Hemu koulutaksiin, nokoset, kymmeneltä hakemaan Hemua koululta, käynti tk:ssa, Hemu takas koululle, käymään kaupungilla, ostaa ehkä hyvää salaattia sieltä mukaan ja sit kotiin syömään, kotona sitten sitä järjestelyä ja bloggausta ja rentoutta, kahden jälkeen hakemaan Hemu kotiin. Hyvä suunnitelma!

Toteutus
Aamu ok, Hemu läks kouluun, nukuin ne nokosetkin, hain Hemun ja kävimme tk:ssa. Korva oli terve, mutta ihan täynnä sitä vaikkua taas, tohtorisetä putsasi imurilla kökkeröt pois. Sit takaisin autolle ja yyyyyylllätyyyys! Avain ei mene virtalukkoon! Hetki! Siis avain ei mene virtalukkoon! Miten niin ei mene? No kun ei vaan mene! Rattilukko päällä, avainta ei saa sisään ja siinäpä ollaan.

Salamannopea strategia
Hemulle taksi, jolla ehtii kouluun vielä ruokatunniksi. Onneksi tuota taksilla yksin kulkua on nyt keväällä harjoiteltu. Minä soittamaan Skoda-turvaan ja jonottamaan: "Olkaa hyvä ja odottakaa, palvelemme teitä hetken kuluttua". Kännykän akussa juuri ja juuri yks tolppa virtaa, en ollut ladannut kun eihän mun pitänyt sitä mihinkään tarvita, vapaapäivä, nääs. Vihdoin minulle vastattiin ja esitettiin kysymyksiä kuten: "Onko auto vanha?", "Onko vaihde päällä?", "Oletko yrittänyt kääntää rattia?". Lopulta lupasivat lähettää yhteistyökumppanin paikalle, olkaa hyvä ja odottakaa auton luona...

Odotus
Ja minähän odotin. Päävärkki askarteli kaikenaikaa jo tulevia asioita, entäs jos auto menee korjaamolle, miten Hemun koulusta haku, miten huomenna töihin (ne langatkin oli peräkontissa) ja huomenna Hemun fysioterapiaan vienti. Olen aikamoisessa pulassa hyvin äkkiä, jos joudun autottomaksi. Se oli yksi syy vaihtaa uuteen autoon syksyllä, ajattelin, että uudessa autossa ei olisi korjaamista. Hinausliikkeen mieskin soitti ja kertoi tulevansa kymmenen minuutin päästä. Hyvä, että soitti, odottaminen ilman että tietää, kauanko vielä kestää, on vielä tylsempää. Ehdin myös miettiä, että hyvä kun jäin jumiin vain tk:n pihaan enkä esimerkiksi töissä kyläkoulun pihaan 27 kilometriä keskustasta metsään päin.

Ritari saapuu
Lopulta paikalle karautti ritari, ei valkealla ratsullaan, vaan keltaisella hinausautollaan. Otti avaimet, meni autoon sisälle, rynkytti rattia ja lykkäsi avaimen virtalukkoon. Nyt toimii! Hänelle pisteet siitä, ettei sanonut: "Nyt voi pikkurouva taas lähteä ajelemaan". Totuushan on se, etten minä ikimaailmassa oisi uskaltanut käyttää niin järeitä otteita kuin hän. Jos oisin sen tehnyt ja jotain ois mennyt rikki, niin mikään takuu tai muu ei oisi sitä korvannut. Pisteet myös siitä, että lohdutti, etten minä ole ihan ainoa, jolle näin on käynyt. Edellinen oli kuulemma Fordi-kuski Citymarketin pihassa.

Tööttööt
Minä tapaan moisten mielenjäristysten jälkeen olla vähän töttöröössä. Puhti poistuu aika totaalisesti. Olen palannut kotiin ja elvyttänyt itseäni leivällä, kahvilla ja jogurttipähkinöillä. Nyt ois pakko viitsiä lähteä sinne kaupungille ostamaan 36 vetoketjua ja taidanpa soittaa autohuoltoon kysyäkseni, että onko jumittuva rattilukko vika vai ominaisuus.