Matkakertomusta

Yli yön nukkuneena ja hiukan toenneena yritän kerätä tähän vähän matkamuistoja. Meillä oli aivan upea reissu, matkajärjestelyt olivat onnistuneet, kiitos gruppenführerin organiseerauksen ja oi tytöt, että me naurettiin!

Etappi 1: lähtölaskenta ja viime orientaatio
Nautiskelimme iltapalaa ja katsoimme naisten vapaaohjelmaa. Meni aika myöhään...

Etappi 2: aamiaiset
...ja sit aamulla nukutti aika armottomasti. Meinasin ottaa kuvan mikron kellosta, joka näytti 04:44, kun söimme aamupalaa. Mutten jaksanut kävellä laukulle.

Toinen aamupala lentokoneessa Hesaan ja kolmas sitten koneessa Göteborgiin. Viimeisellä kerralla saatiin jo kahviakin. Minä jyrsin purkkaa, kun korviin sattui eikä kuulo tahtonut pelata. Kun alettiin valmistautua laskeutumiseen, kuulutti kapteeni, että Göteborgissa on quite slippery ja me vähän aikaa tässä odottelemme, että kiitorata saadaan puhdistettua, mutta jos ei se vartin kuluessa onnistu, niin palaamme Helsinkiin! Riemumme oli vallan, vallan suurta.

Onneksi lopulta laskeuduimme ja lentokentän automaatista sai kruunuja Electronilla. Mutta kentän infosta ei saanut kuin yhden päivän Göteporgpassetteja :( Jouduimme maksamaan molemmat lentokenttäbussin hinnan, passilla ois toinen päässyt maksutta.

Kaupungilla etsimme turisti-infon ja totesimme, että se aukeaa tunnin päästä. Joten ei muuta kuin päivän neljännelle aamiaiselle.
Halleluja breakfast, iiiiiso tee, mehua, jogurttia marjoilla, suuuuuri sämpylä ja yltiömakea muffinssi, nnnnnnjam!


Etappi 3: hiljaisuus
Aamiaisista tarpeeksi saatuamme oli turisti-info auennut, ostimme passit, joilla siis pääsi ajelemaan ratikalla niin paljon kuin halusi. Ratikoimme itsemme hotelliin, jossa meitä odotti kahden hengen huone ja kolmen hengen vuode.

Peiton alle kaivauduttuamme ei tarvinnut kovin kauaa unta odottaa, nukuimme kuin pienet porsaat. Onneksi laitettiin kännykkä herättämään, ettemme nukkuneet onnemme ohi.

Etappi 4: kisa-ilta
Mitä enemmän ratikalla ajoi, sitä enemmän säästi, joten läksimme kohden kaupunkia, jäimme välipysäkillä pois, kävelimme kaksi pysäkinväliä ja hyppäsimme taas ratikkaan. Vihdoin kaupungissa ja taas oli nälkä! Löysimme ihanan pihviravintolan, josta sai myös suurensuuria jälkiruoka-annoksia (toveri otti tuon pääsiäisyllätyksen ja minä vielä vähän isomman vohveli-jäätelö-hillo-suklaakastikehässäkän). Näillä voimin jaksoimme viimein taitoluisteluhallille.

Oli ihana elämys olla katsomassa kisoja paikan päällä! Katsoimme kaikki 24 esitystä, mutta kyllä kotisohvalla puuduttaa enemmän. Meillä oli hyvät paikat, aika korkealla olimme, mutta sieltä näki todella hyvin. Luistelun vauhti ja musiikin voima sekä yleisön kannustus, niitä ei todellakaan telkkarista näe. Ihanaa oli! Hokasin myös, mikä erottaa hyvän ja vähän vähemmän hyvän esityksen. Valoataululla juoksi aina esityksen aika. Hyvää esitystä katsoessa ei ollut mitään tarvetta katsoa valotaululta ennen kolmea ja puolta minuuttia, että kauankohan tämä vielä kestää. Niin täysin ne veivät mukanaan.


Etappi 5: shopping
Lauantaimme ohjelma oli shoppailu. Koska ratikalla ajelu oli säästöä ja passin mukana tuli alennuskuponkeja keskustan liikkeisiin, oli niitä tietysti pyrittävä käyttämään. Koko päivän ramppasimme ympäri keskustaa.

Karu pettymys: ihana lankakauppa Drottningsgatanilla oli kiinni! Siellä näkyi ikkunassa kaikkia ihania lankoja, jotka vaikuttivat vielä edullisemmilta kuin Suomessa, voi pläääääh! Välillä kun jalat eivät enää kantaneet, kävimme kahvilla, paakelsilla, leivillä, voi mitä hemmotusta.

Ja illalla jälleen Jensenin pihveillä. Tällä kertaa otimme jäätelöjälkkärin, niin paljon pehmistä ja omavalintaisia koristeita kuin tahtoo. Niitä syödessämme tuli päättäväisen näköinen tarjoilijatytteli kahden pääsiäisyllätyslautasen kanssa ja meinasi lykätä ne meille. "Ettekö todellakaan ole tilanneet näitä?" kyseli hän, ja me kiistimme, kun meillä kerran oli jo yhdet jälkkärit kesken.

Kaiken shoppaamisen ja säästämisen lopputulokset olivat aika vähäiset, huomaa erityisesti hammasharjakotelo 19 kr (T) ja pillerirasia 20 kr(R).


Etappi 6: kotimatka on pisin matka
Sinivalkoiset siivet olivat ystävällisesti herättäneet Toverin aamuyhdeltä kertoakseen tekstiviestillä, että lentomme Helsinkiin on myöhässä, mutta lähtöselvitykseen pitää silti tulla samaan aikaan. Tuhdin aamiaisen (siellä sai paistaa itse vohveleita!) jälkeen suuntasimme siis kohden lentokenttää. Lopulta lento olikin alkuperäisessä ajassa, mutta kyllä meillä odotteluaikaa silti oli ihan riittämiin. Samoin kuin Helsingissä, jossa meidän pitikin odotella reilu kaksi tuntia vaihtoa. Siinä vaiheessa kun lampsimme lähtöportille, se pamahti punaiseksi. Lento myöhässä. Sitähän tämä matkailu on, mutta kyllä oli ihana vihdoin palata omaan kotiin. Reissussa on kiva olla ja kotiin on kiva tulla, niin se vain on.